tiistai 31. toukokuuta 2016

Jälkitreenit jatkuvat

Jos haku on ollut hieman huonoissa kantimissa viime aikoina, niin jälkitreenien suhteen ollaan kunnostauduttu paremmin. Viime kirjoittelun jälkeen ollaan otettu askel taaksepäin treeneissä, ajatuksena vahvistaa sitä, mitä Unna varmasti osaa ja antaa näin sille itseluottamusta tekemiseen! Samalla ollaan vahvistettu esineitä. (Pientä kokeellisuutta on silti mahtunut myös joukkoon...) ;)

Maanantaina aloitettiin treeni haastavammasta jäljestä, keli oli kuuma (+24) ja jälki (ikää 25 min) meni nurmikolla ja asvalttikentän laidassa. Noston kanssa oli hieman hakemista ja alkuun tuuli työnsi hajun jäljeltä 2 m sivuun pensaiden syrjään. Unna oli harmissaan, kun en tajunnut, mitä se halusi ja itse en tajunnut, mitä Unna yritti minulle kertoa. Lopulta annoin sen tehdä hommia ja hyvin pian se oli taas jäljen päällä... Jälki kulki roskasekamelskan keskellä. Esineetkin olivat roskia. Ensimmäiselle se reagoi, mutta ei ilmaissut (todella pieni), kaksi seuraavaa olivat pieniä rättejä jotka se poimi hyvin ja ilmaisi. Välillä haki vähän jälkeä, mutta korjasi hyvin.

Seuraavat kaksi jälkeä olivat myös roskien keskellä hyvin kuivalla ja vähäkasvisella maapohjalla. Pituutta oli vain 50 m + 80 m ja ikää ainostaan n. 5 min. Unna nosti jäljet ok, tosin toiselle se pyrki ensin takajäljelle, mutta korjasi sitten. Esineet poimi todella hyvin ja haistoi joitakin muitakin roskia, mutta ilmaisi hyvin oikeat (2 + 3). Jäljen nostotreeniä täytyy tehdä erillisenä, että onnistuu joskus pitkältäkin janalta. Jäljet olivat treenikaverin tekemiä.

Lauantaina Unna riekkui lähes kaksi tuntia Murri-poron kanssa, ja ehti siinä välissä pyöriä ihmispaskassa, suoturpeessa, liejussa... ja uidakin.... Kakkiainen sai lenkin päätteeksi ajaa itse kävelemäni jäljen (ikää 1 h 45 min) ja tehdä pienen ilmaisutreenin (piilossa sekä Murri että emäntänsä - hyvin meni). Jälkikin sujui, vaikka nosto olikin hieman epätarkka, esineistä nousi 2/3. Pituutta jäljellä oli vain n. 100 m. Harhat (2 kpl) korjasi hyvin!

Kuvassa kakkiainen valmistautuu jälkeen. :D

torstai 26. toukokuuta 2016

Voihan haaste!

Jälkitreenit ovat jatkuneet muutaman treenin verran. On ollut hyviä pätkiä ja sitten, no ongelma, tai uusi haaste. Jo tuolla viikonlopun pidemmällä metsäjäljellä sain viitteitä siitä, että yrittääkö Unna lähteä ajamaan valejälkeä sen jälkeen, kun hukkaa oikean jäljen ja maanantainen treeni vieraalla jäljellä vahvisti sen, että kyllä - kyllä se yrittää! Syytä tähän en tiedä, sitä ei ole koskaan rankaistu jäljen hukkaamisesta ja se on saanut aina itse ratkaista tilanteen. Ainoa selitys minkä keksin löytyy miellyttämisenhalusta (+ ohjaajapehmeydestä), syy voi toki olla jokin aivan muukin (sillä oli aikoinaan myös haussa iso ongelma nuo valeilmaisut...). Hankalinta tässä on, että valeet ovat todella vakuuttavia!

Nyt pitäisi kuitenkin löytää joku ratkaisu ihan heti tähän alkuun - itse olen juuri tällä hetkellä hieman neuvoton, joten jos jollakulla blogin lukijalla on ehdottaa tähän jotakin - niin ideat otetaan mielellään vastaan pohdittaviksi! Ehkä asettelen kysymyksen niin, että miten toimisit, jos omalla koirallasi olisi ko. ongelma? (Ja millä pääajatuksilla olet ylipäätään koiraasi kouluttanut metsäjäljelle?)

Itse olen toistaiseksi estänyt liinalla valeen ajamisen (seissyt paikoillani ja pitänyt liinasta kiinni) ja odotellut vain, että korjaa oikealle jäljelle. Namit eivät Unnaa enää juurikaan jäljellä motivoi ja esineetkin näyttivät viimeksi vieraalla jäljellä olevan kovin toisarvoisia... Niitä esineitä nyt ainakin pitää vahvistaa.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Sukkahousunpaloja bongailemassa...

Vaihteeksi jälkitreeniä. Tein Unnalle aika haastavan 450 m pitkän metsäjäljen. Matkan varrella oli 11 pientä esinettä, joista kaksi kovia, loput tekstiilejä (kuvassa). Jälki kulki maastossa, jossa oli runsasta aluskasvillisuutta, risukkoa, kangasmetsää, hiekkatien ylitys ja tien reunaa, ojan ylitys, kaltevaa pintaa, supikoiran vanhan vessan ohitus, ja peurapolulla kulkemista. Jälki ehti vanheta ennen ajamista vain 45 minuuttia ja ilma oli lämmin (+ 20), mikä näkyi siinä, että tuore haju levisi ajettaessa melkoisesti.

Unna nosti jäljen ok ja lähti painamaan vauhdilla (kirosin jo alkumatkasta, kun en ollut laittanut pitkää paitaa päälleni ja jalassakin olivat lyhytlahkeiset housut...). Jonkin verran kuono tosiaan nousi jäljeltä turhan ylös ja välillä haki jälkilinjaa enemmän. Pariin otteeseen sai haeskella sitä hieman. En merkannut jälkeä lainkaan, joten Unnan varassa mentiin. Ensimmäinen suuri ongelma tuli tiellä, oli jatkamassa tien yli suoraan (tämä oli kullanarvoinen vinkki jälkiseminaarissa, että jälkiä ei saisi jatkaa suoraan teiden yli, kun koirat oppivat nopeasti olettamaan niin, mikä tuli nyt todistettua...). Kun jälki ei sitten jatkunutkaan suoraan tien yli, oli Unnalla siinä tiellä sitten ongelmaa löytää sitä jälkeä ja jouduttiin lopulta tekemään uutta nostoa pusikkoon janalta. En muistanut tarkkaan, mistä käännyin tieltä pois, mutta kyllä Unna sen sitten lopulta löysi, kun aikamme ihmeteltiin (olisi tosin jäänyt löytymättä, jos en olisi yhtään tiennyt, mihin päin suunnata).

Tien jälkeen sujuikin taas ok, ojan ylitys meni hienosti, samoin ulosteläjän ohitus. Noin 20 metriä ennen jäljen loppua, tulivat vanhempani kotiin 200 metrin päähän ja Unna nosti vahvasti ilmavainua heistä. Malttoi sitten kuitenkin jatkaa jäljen loppuun. Matkan varrelta Unna löysi 11 esineestä 6, joita tarkensi koko ajan paremmin. Itselläni oli vaikeuksia löytää esineitä, vaikka Unna ne ilmaisi ja avuliaasti sitten sen lisäksi, että yritti tähdätä ne käpälien väliin, vielä kuonolla osoitti osaa esineistä, että tuossa. En olisi todellakaan löytänyt esineitä ilman koiraa! Aikaa jälkeen meni 16 min mukaan lukien tien harhailut.

Jälki oli melko vaativa Unnalle, ja sen tiesinkin sitä tehdessäni. Siinä näkyi hyvin myös treenattavia osa-alueita:

1. Tehtävä vanhempia jälkiä, ettei levittäisi niin paljon hajua ja Unna tekisi töitä nenä tiiviimmin jäljellä.
2. Jäljen nostot esineiltä - nostaa helposti kuononsa ylös lähtötohinassa, kun jatkaa, jolloin epätarkka lähtö (tätä mietittävä, mikä auttaisi).
3. Teidän ylitykset niin, että jälki ei menekään suoraan yli!!!
4. Yleinen tarkkuus!

Innoissaan tuo oli kuitenkin. :) Vanhempieni talolle palatessamme tuli vielä yksi suunnittelematon reagointiharjoitus, kun ulko-ovi oli auki ja kehotin Unnaa menemään sisälle katsomaan olisiko siellä joku - oli jo menossa, kun 3 metriä ennen ovea nosti kuonoaan ja aivan täysiä syöksyi talon taakse n. 100 metriä kasvimaalle, missä äitini olikin. Rapsutusten jälkeen tuli vielä ilmaisemaan löytönsä minulle (ilman rullaa tietenkin) syöksymällä viereen rullanluovutusasentoon... kehotin sitten vielä näytölle. :D

torstai 19. toukokuuta 2016

Koiratanssista hakutreeneihin

Tehtiin Unnan kanssa uusi aluevaltaus - koiratanssi! :D Oli hauskaa - ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin kieppejä, pyörähdyksiä ja pujotteluja, jotka Unna jo osaakin, tosin kiepeistä on vihjeet vielä häivytettävä pois ja vahvistettava pyörähdystä vasemmalle, kun menee sen hieman kankeasti. Treenattiin myös liikkeiden sovittamista musiikkiin - täytyy viikonloppuna treenata rauhassa kotona. Kummallakin oli kivaa, Unna tosin oli aivan poikki jo puolen tunnin jälkeen, eikä ihme, sillä ei olla tehty aikoihin hallitreeniä muiden koirakoiden seurassa. Lisäksi viereisessä lohkossa oli menossa agitreenit. Unna käyttäytyi oikein esimerkillisesti ja osasi taukoillakin rennosti vapaana makaillen. Ensimmäinen puolituntinen olikin melkoisen tiivis sessio. Kokonaisuudessaan treeniin oli aikaa kaksi tuntia, mutta tunti riitti kaikille mainiosti.

Myös hakutreenejä on tehty säännöllisesti, joskin liian harvoin. Viimeisimmät reagointitreenit Unna teki todella hyvin. Haki autojen vierustasta ekan tyypin, ennen kuin ehdin laittaa liivit päälle ja vaihtoi loppuleikkipallollekin syöksyn lennossa ihmishajulle ja ilmaisi hyvin löydön! Näitä jatketaan. Yhteistreenissä Klaukkalan SPR:n ensiapuryhmän kanssa Unna lähti alueille viimeisenä ja teki varsin vauhdikasta työtä. Kakkoslöydöllä yritti olla ensin haukkuilmaiseva, kun ei muka päässyt perille asti - herkut pääsi kyllä hyvin hakemaan. :D Hyvä saada aina vieraita löytöjä, jotka eivät ole koirahmisiä.

Kuvassa Unna odottaa lupaa siirtyä kakkosalueelta kolmosalueelle. Harmittaa, kun hihna unohtui kuvaan - on sillä aivan turhaan, kunhan ajatuksissani napsautin odotusajaksi hihnan valjaisiin.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Unna 5 vuotta!

Vastahan tuo karvapallero tassutteli elämääni ja nyt se täytti jo viisi vuotta! Ihmeellistä. Viiteen vuoteen on mahtunut monenlaista. On ollut niitä upeita hetkiä, kun yhteistyö on tuntunut saumattomalta ja ollaan saavutettu tavoitteita. On ollut niitä rakkaudentäyteisiä hetkiä, kun kostea kuono on painautunut vasten poskea tai koko koira on kiivennyt syliin, ollakseen ihan lähellä. On ollut huonoja hetkiä, kun olen istunut itkien eteisen lattialla, että tästä ei tule ikinä mitään, arjesta ei tule mitään, kun vahtiminen on mennyt taas kerran aivan yli, tai kun ne asiat, joita olen kouluttanut ja kouluttanut, eivät vaan ota toimiakseen. On ollut hetkiä, kun olen sydän pamppaillen odottanut, että palaahan se tältä riistanviemältä reissultaan... On ollut hetkiä, kun olen tajunnut, että nythän tämä sujuu ja me osataan sittenkin ja ollaan menty eteenpäin, sitten kuitenkin! Ja on ollut retkiä, treenejä, lenkkejä, veneilyä, yhteistä elämää. Oma elämä on muuttunut, mutta Unna on.

Viisi vuotta Unna on opettanut, erityisesti kärsivällisyyttä. Samalla se on naurattanut tempauksillaan ja ihmetyttänyt älykkyydellään. Se on näyttänyt, että kaikki ei mene aina kuten oppikirjoissa ja muistuttanut, että ilman luottamusta ei saavuta mitään.

Viiden vuoden aikana olen tutustunut myös lukuisiin uusiin ihmisiin Unnan ja koiraharrastuksen kautta ja päässyt paikkoihin, joihin muuten en todellakaan olisi päätynyt. Olen oppinut paljon myös itsestäni. Unna on koira, mutta myös rakas perheenjäsen. Kallisarvoinen juuri minulle. Tästä jatkamme, uusia yhteisiä vuosia eteenpäin. :)

Kuva on synttäriaamun aamulenkiltä. Unna ei arvosta aikaisia aamuja, eikä varsinkaan poseeraamista väsyneenä - kuten kuvasta huomaa. :D

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Taajamaetsintää ja vappu Joutsijärvellä


Tämä kirjoitus olisi ehkä pitänyt jakaa kahteen osaan, mutta mahdutan nyt kaiken samaan tekstiin. Puolitoista viikkoa sitten oli hälytreeni Viikissä. Alue oli Viikin yliopiston kampusta - paljon kulmia, koloja, rakennusten sivustoja. Unna teki hyvin hommia, oli innoissaan. Jossain vaiheessa alkoi näkyä kuitenkin pientä turhautumista, kun toistuvasti kerroin sen ehdottamista liikkujista, että ne eivät ole mukana leikissä. Lopullisesti meinasi hermostua mulle, kun edes lippua nostamassa ollut maassakyykkijä ei kelvannut! Siinä vieressä nostelikin rullaa sitten tyhjästä, kun käväisi puskan takana. Hieman myöhemmin reagoi todella vahvasti johonkin hajuun ja katosi vauhdilla sellaiseen lokerikkoon, palasi heti rullan kanssa ja ajattelin, että nyt tuli löytö, mutta ei - tyhjää vain! Katseli kyllä kovasti ylöspäin tikkaisiin ja katollekin, että olisiko joku sitten viettänyt siellä aikaa ja kiivennyt katolle?

Oltiin kierretty jo lähes koko alue ja valmistauduttiin ilmoittamaan se tyhjäksi, kun johto kyseli tilannettamme. Sitten saimme pyynnön siirtyä "avunhuutojen" suuntaan. Avunhuutojen sijainti ei vain meinannut selvitä millään, kun piti olla alueellamme, mutta mitään ei löytynyt. Loppujen lopuksi seisoskeltiin passissa noin viisi minuuttia, kun kartturi selvitti asiaa. Uusilla koordinaateilla suuntasimme hieman alueen ulkopuolelle ja samaan aikaan kun Unna melkoisen epävarmasti lähti hajulle näin itsekin henkilön kuusen alla istumassa. Odotin ilman muuta Unnan ilmaisevan henkilön, ilmaisu kun ei ole ollut sille mikään ongelma, mutta nyt kävikin luona ja tuli hyvin kysyvänä ilman rullaa luokseni! Katsoin vain koiraa, niin palasi sitten uusiksi löydön luo ja ilmaisi ok. Sittemmin olen vaivannut päätäni, miksi jätti ilmaisematta, enkä ole keksinyt muuta kuin että niin monet kehotukset ohikulkijoiden jättämiseksi (ihmisiä oli todella paljon liikkeellä) ja vielä viretilan lasku ennen löytöä aiheuttivat hämmennyksen. Jatkossa siis runsain mitoin reagointitreeniä niin liinassa kuin vapaanakin sekä taajamatreeniä. Harmitti kuitenkin.

Sittemmin ollaan tehty jokunen reagointitreeni erilaisilla treenijärjestelyillä treeni-idean toteutuessa paremmin tai huonommin. Unna on tehnyt osansa kuitenkin hyvin.

Vappuna vaellettiin Unnan ja kaverini kanssa Joutsijärvellä 27 km, kaksi yötä oltiin liikkeellä. Reitti oli kiva, ilma mahtava ja Unna reipas vaeltaja. Osan matkasta kulki vapaana, osan kytkettynä ihan sen takia, että väkeä oli liikkeellä yllättävän paljon ja Unnan liikkumaetäisyys olisi tällä kertaa ollut melkoisen laaja, varsinkin ensimmäisenä iltana ja ensimmäisenä päivänä - niin en koko ajan jaksanut muistuttaa asiasta. Toisena päivänä liikkumaetäisyys olikin jo parempi. Ensimmäinen yö nukuttiin laavussa ja toinen teltassa. Unna oli taas varsin pätevä retkikoira muuten, mitä nyt sen leiripaikan vahtiminen sai välillä taas allekirjoittaneen hermot kiristymään. Kaiken kaikkiaan vappureissu oli kuitenkin varsin hieno!

Ensimmäisessä kuvassa Unna odottaa laavussa, että tulisin jo nukkumaan. Toisessa kuvassa ollaan pienellä tauolla.

Jälkimmäinen kuva: Marjo Ojala