Päiväretkellä Melkuttimella

Viikonloppuna Unna oli päiväretkellä Melkuttimella Lopella. Kierrettiin iso Melkutin ja syötiin eväät siinä matkan varrella laavulla. Meidän retkiseurueen seuraan saapui myös kolmen hengen sukellusporukka ja Unnalle pisteet siitä, että vaikka oltiin jo asetuttu ennen sukeltajien saapumista, se tyytyi pieneen vahtijurahdukseen miesten saapuessa ja hiljeni, kun sanoin ja kävi sitten moikkaamassa neutraalisti tulijat. Loppujen lopuksi ei olisi halunnut jatkaa matkaa, kun sai hillomunkin paloja. :D

Unna juoksenteli koko reissun vapaana ja kivaa näytti olevan. Matkan varrella ihmeteltiin pilkkijöitä ja alkumatkasta tuli yksi koira ihmisineen vastaan, mutta muuten ei tavattu sukeltajien lisäksi ketään. ilmakin suosi meitä - lumisadetta ja pikkupakkasta. :) Nuotiokuvassa tyyppi ei olisi oikein halunnut poseerata, kun tuli savua silmiin.

Nuotiokuva: Marjo Ojala

Aurinkoiset pikkutreenit

Täytyy kirjoittaa niistä vähistä ilmaisutreeneistä, mitä treenataan, kun muuta ei ole nyt tarjolla. :D Lauantaina Unna sai etsiä kaksi ukkoa - toisen korkeammalta telineen päältä ja toisen puun vierestä jakkaralta istuskelemasta (havuihin maastoutuneena). Ensimmäinen löytyi lähes heti, mutta ilmaistessa iski pissahätä - tipautti rullan toimituksen ajaksi, mutta nosti heti asioituaan ja jatkoi ilmaisua. Pyysin vielä uusinnan jonka teki ok.

Vauhtia oli taas vaikka kuinka ja toinenkin ukko löytyi alta aikayksikön. Viikon päästä pitkästä aikaa hälytreeneihin, jes! Pitkät treenit ovat nyt niitä, mitä me kovasti tarvitaan!

Kuva: Ismo Mannila

Onni on pikkukoiran etsiä!

Pitkästä aikaa mini etsintätreeni Unnalle ja voi sitä riemun määrää!! Hirmuisella vauhdilla ja laajoilla kaarilla painui hommiin, kohta jo nappasi jäljen ja jäljellä paineli noin 200 metriä löydölle. Siellä oli kuulemma rulla suussa jäänyt kalliolle katselemaan, että mihinkäs sen emännän äsken oikein jätinkään, mutta samaan aikaa jo viheltelin pillillä (arvelin kyllä, että on varmaan löydöllä, mutta sen verran haipakkaa oli painellut, että toivoin jo pientä ilmoittautumista) ja sieltä tuo sitten saapuikin rulla suussa ja niin vauhdilla takaisin, että taas hukkasin koirani, mutta kohta se sitten tuli ilmaisemaan uusiksi. Hassu. :) Sitten vielä etsittiin toinen tyyppi josta myös nappasi hajun jo kaukaa ja tällä kertaa ihan ilmavainulla kävi noukkimassa matkaan mukaan. Ilo oli nähdä, kuinka täpinöissään Unna oli! Ennen treeniä ja treenin jälkeen Unna pääsi leikkimään vielä uuden porokoirakaverin, Murrin, kanssa - hauskaa näytti olevan. Illalla olisi vielä tiedossa koiraleikkejä lapinkoira Huiman kanssa. Hyvä päivä siis Unnalla kaikin puolin!

Ekassa kuvassa ollaan Unnan kanssa treenin jälkeen ja toisessa kuvassa Unna ja Murri malttoivat olla hetken paikoillaan. :)

Ylempi kuva: Riitta Lappalainen

Tutinaa ritilärappusissa

Päästiin lopultakin pieniin ilmaisutreeneihin asti! Iltatyöt ovat siitä mainioita, että aamulla ehtii ottaa pikku treenit, jos seuraa vaan saattuu löytymään tarpeeksi läheltä. Oltiin Lohjan liikuntakeskuksen pihassa ja piiloja oli kolme - lumikasaan pressun sisällä kevyesti haudattu, korkeat ritilärappuset ritilätasanteineen ja katsomo. Tiesin jo ennakkoon, että kakkospiilo tulisi olemaan vaikea, mutta sitä en arvannut, että se olisi niin vaikea.

Unna oli intoa täynnä päästessään hommiin ja lumikasajemma oli nopeasti löydetty. Sitten oli ritilärappusten vuoro. Unna yritti ensin ilmaisua rappusten alapäästä, ettei olisi tarvinnut mennä rappusiin, mutta kun se ei kelvannut lähti kiipeämään. Lähes ylhäällä (n. kolmessa metrissä) sille iski kuitenkin yllättäen paniikki ja hyppäsi (!) alas sillä seuraamuksella, että kaatui kyljelleen. Säikähdin, sillä ensimmäisenä oli tietenkin mielessä, että mites selkä! Vaikutti kuitenkin olevan ihan kunnossa vaikkakin hieman typertynyt ja lähti kiipeämään uudestaan. Tuin sen menoa henkisesti perässä kävellen ja huterasti päästiin ylös asti, missä sitä jännitti niin paljon, että ei oikein uskaltanut kääntyä ympäri ja kun kääntyi, ei ilmaisu onnistunut. Aikamme ihmeteltiin asiaa ja sitten käytiin yhdessä vähän alhaalla hengittelemässä. Uusi yritys, mikä meni nyt edellistä hieman reippaammin ja lopulta sai rullankin nostettua ja tuotua metrin matkan mulle - erävoitto peloista siis! Viimeinen olikin sitten mukavan helppo ja Unna etsi ja ilmaisi henkilön häntä iloisesti heiluen. :)

Ekassa kuvassa ne pelottavat ritilärappuset! Toisessa Unna tulossa katsomo-piilolle.

Kuvat: Noora Lavonen