Jälkijuttuja ja vähän muuta

No, eihän ne vuoden treenit sitten siinä olleetkaan (luulinko oikeasti niin...) :D, joten muutama sana vielä tämänkin vuoden puolella. Eilen hakutreenailtiin sekalaisella sakilla. Unnalle halusin treenin missä saisi vähän etsiä ja tarkentaa löytöjä. Maaleja oli kolme, hakkuuryteikön keskellä kuopassa vieras mies, vajassa vieras nainen ja vieras lapsi ja kylpytynnyrissä tutumpi mies (pieni kurkistuskolo tynnyriin).

Joulu meni varsin vauhdikkaissa tunnelmissa, kun oli lapsivieraita ja koira, jonka kanssa Unnan piti vähän kyräillä ja paikkakin oli muu kuin koti, joten liekö se kaikki sitten vaikuttanut Unnaan, mutta melkoisen vaisua työskentelyä oli. Ensimmäisessä lähti hyvin hajulle, mutta jätti hajun työstön kesken, löysi siinä välissä (lapsen juttelun perusteella) vajan väen ja sitten teki sen hakkuuaukean hieman vaisusti loppuun. Sitten vielä kylpytynnyri jonka tarkensi kivasti, mutta hukkasi kurkistuskolon näytölle mennessä ja etsi sitä jonkin hetken. Ilmaisut ok.

Tänään sitten paremmalla draivilla jälkijuttuja. Kävelin reilun 200 metrin jäljen metsään. Nosto oli metsätieltä metsän puolelle ojan yli ja jälki kulki minipoluilla, sammaleessa, risukossa, muutaman pienen puron yli, metsätien yli ja päätyi isommalle esineelle jonka sisällä palkkapurkki oli. Matkalla oli esineinä neljä vihreää, pientä kankaanpalaa (kuvassa Unnan etujalkojen juuressa yksi niistä). Jäljen alla oli runsaasti peurojen jälkiä ja kulkipa jälki yhden papanakasan vierestäkin. Jäljen tehtyäni mietin, että tulikohan liian haastava riistan takia...

No mutta, laitoin valjaat päälle ja sanoin, että lähdetäänkö katselemaan jälkijuttuja ja Unna oli saman tien työmoodissa. Nappasi jäljen jo tieltä 50 metrin päässä siitä paikasta, minkä ajattelin olevan jäljennostopaikka. Hyvin kurvasi ojan yli varsinaiselle jäljelle ja lähti liina kireänä ajamaan sitä. Ensimmäisen esineen yli meinasi kaahottaa, mutta pysäytin liinalla ja nosti ja ilmaisi esineen. Toinen esine jäi metsään, mutta kaksi seuraavaa se tarkensi ja ilmaisi todella hienosti. Papanakasaa Unna nuuhkaisi ohi mennessään, mutta jatkoi saman tien matkaa. Muutaman kerran jälki meinasi kadota, mutta löysi sen uudestaan lähes saman tien - onneksi, sillä en merkinnyt jälkeä ja pariin otteeseen mietin jo, missäköhän se menikään. Loppupalkkakin löytyi mallikkaasti.

Ikää jäljellä oli reilu puoli tuntia. Riistan jäljet eivät haitanneet pätkääkään, tarkkuutta olisi saanut olla
enemmän, mutta kokonaisuuteen olen ihan tyytyväinen, kun vertaa meidän jälkitreenien olemattomaan määrän ja laatuun...

Uusia tuulia odotellessa

Unnan kanssa ollaan vietetty hiljaiseloa viime ajat. On ollut paljon kaikkia muutoksia meidän elämässä ja muutoksia on yhä tulossakin. Treenit ovat tästä syystä olleet aika vähissä ja hetki menee ennen kuin saadaan elämä uudella paikkakunnalla taas siihen malliin, että nähdään, miten ja missä jatkossa treenataan, mutta jossain me treenataan - se on varma! Sen verran tohkeissaan kotona on etsitty namejakin ja puuhasteltu kaikkea muuta mukavaa (kuten levitetty jauhot matolle), että treenejä odotellessa. :D

Lisää treenikuulumisia ja Unnan elämää luvassa siis taas ensi vuonna, sitä ennen Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2016!

Kuvassa Unna leikkii yhden parhaimman kaverinsa - lapinkoira Huiman kanssa. :)

Taitava pääsee vähemmällä

Unna on ollut viime treeneissä taas oikein taitava. Muutama päivä sitten ilmaisutreeneissä laitoin maalinaisen puuhun noin kolmen metrin korkeuteen. Matkaa löydölle oli lähtöpaikasta noin 100 metriä. Ensin Unna ilmaisi vauhdikkaasti kiven päällä pötkötelleen löydön ja lähes heti sillä olikin jo haju puusta. Koska matkaa löydölle oli hieman enemmän se kerran pysähtyi odottamaan allekirjoittanutta haukkuen kärsimättömästi ja suuntasi sitten puulle. Puun luona se aloitti oikeaoppisen haukkuilmaisun, mutta lähes heti muisti rullankin ja ilmaisi hyvin. Todella hienosti tarkensi puun ja kauhean kätevää kun koiralle on opetettu kertova ilmaisu (vasten hyppy) ja rullailmaisu ja sitten se vielä omatoimisesti on opetellut haukkuilmaisevaksi, mitä haluaisi käyttää silloin, kun ei pääse löydön luokse kunnolla. :D Puulöydön jälkeen suunnattiin vielä matkan varrelle jääneen hanskan suuntaan, minkä löysi kivasti ja hetken esinettä nuuhkittuaan ilmaisi senkin. Halusin vain muistutella hieman esinettäkin, kun on ilmaissut niitä hieman huonosti viime aikoina, sillä esineet ovat olleet tarkoituksella vähemmällä.

Tänään etsintätreenailtiin tuulessa ja sateessa Sipoon suunnassa, mutta treeni jäi kovin lyhyeksi, kun tehtiin ensin tienvarsitarkistusta ja nosti matkalta liivin ja kun oltiin siirtymässä ulkoilutietä alueen takalaitaan tuulen alle (Unna liinassa), nostikin se tien vierestä jäljen ja jäljesti päättäväisesti noin 70 metriä löydölle. Olen aika tyytyväinen, sillä emäntäänsä ei voi kyllä kehua aktiivisuudesta jälkitreenien suhteen... Pitäisi vaan ruveta tekemään pidempiä jälkiä ja vaihtelevilla pohjilla ja hakea vielä tarkkuutta hommaan.

Kotipihalla Unna sitten palauttikin maan pinnalle rähjäämällä antaumuksella uudelle naapurille... Sen reviirin vahtiminen menee ahtaalla rivitalopihalla aivan yli ja kun on oppinut tietyn vahvan käytösmallin (rähjäämällä naapurit aina katoavat...), en ole osannut sitä muuttaa. :( Välillä menee ok ja välillä tulee aivan pohjanoteerauksia, kuten taas tänään. Parin viikon päästä muutetaan Unnan kanssa muualle ja täytyy tarkkaan miettiä, miten uudessa paikassa saataisiin tälle vahtirähjäämisen kierteelle loppu!

Ensimmäisessä kuvassa Unna valvoo, että löytö laskeutuu turvallisesti alas puusta ja toisessa on meneillään leikki jäljen päästä löytyneen henkilön kunniaksi.

ps. En ole ikinä tehnyt Unnalle jälkeä, jonka päässä olisi ihmislöytö, mutta hienosti meni jäljellä aivan loppuun asti ja ilmaisukin muistui mieleen lähes heti. :)