No, eihän ne vuoden treenit sitten siinä olleetkaan (luulinko oikeasti niin...) :D, joten muutama sana vielä tämänkin vuoden puolella. Eilen hakutreenailtiin sekalaisella sakilla. Unnalle halusin treenin missä saisi vähän etsiä ja tarkentaa löytöjä. Maaleja oli kolme, hakkuuryteikön keskellä kuopassa vieras mies, vajassa vieras nainen ja vieras lapsi ja kylpytynnyrissä tutumpi mies (pieni kurkistuskolo tynnyriin).Joulu meni varsin vauhdikkaissa tunnelmissa, kun oli lapsivieraita ja koira, jonka kanssa Unnan piti vähän kyräillä ja paikkakin oli muu kuin koti, joten liekö se kaikki sitten vaikuttanut Unnaan, mutta melkoisen vaisua työskentelyä oli. Ensimmäisessä lähti hyvin hajulle, mutta jätti hajun työstön kesken, löysi siinä välissä (lapsen juttelun perusteella) vajan väen ja sitten teki sen hakkuuaukean hieman vaisusti loppuun. Sitten vielä kylpytynnyri jonka tarkensi kivasti, mutta hukkasi kurkistuskolon näytölle mennessä ja etsi sitä jonkin hetken. Ilmaisut ok.
Tänään sitten paremmalla draivilla jälkijuttuja. Kävelin reilun 200 metrin jäljen metsään. Nosto oli metsätieltä metsän puolelle ojan yli ja jälki kulki minipoluilla, sammaleessa, risukossa, muutaman pienen puron yli, metsätien yli ja päätyi isommalle esineelle jonka sisällä palkkapurkki oli. Matkalla oli esineinä neljä vihreää, pientä kankaanpalaa (kuvassa Unnan etujalkojen juuressa yksi niistä). Jäljen alla oli runsaasti peurojen jälkiä ja kulkipa jälki yhden papanakasan vierestäkin. Jäljen tehtyäni mietin, että tulikohan liian haastava riistan takia...
No mutta, laitoin valjaat päälle ja sanoin, että lähdetäänkö katselemaan jälkijuttuja ja Unna oli saman tien työmoodissa. Nappasi jäljen jo tieltä 50 metrin päässä siitä paikasta, minkä ajattelin olevan jäljennostopaikka. Hyvin kurvasi ojan yli varsinaiselle jäljelle ja lähti liina kireänä ajamaan sitä. Ensimmäisen esineen yli meinasi kaahottaa, mutta pysäytin liinalla ja nosti ja ilmaisi esineen. Toinen esine jäi metsään, mutta kaksi seuraavaa se tarkensi ja ilmaisi todella hienosti. Papanakasaa Unna nuuhkaisi ohi mennessään, mutta jatkoi saman tien matkaa. Muutaman kerran jälki meinasi kadota, mutta löysi sen uudestaan lähes saman tien - onneksi, sillä en merkinnyt jälkeä ja pariin otteeseen mietin jo, missäköhän se menikään. Loppupalkkakin löytyi mallikkaasti.
Ikää jäljellä oli reilu puoli tuntia. Riistan jäljet eivät haitanneet pätkääkään, tarkkuutta olisi saanut olla
enemmän, mutta kokonaisuuteen olen ihan tyytyväinen, kun vertaa meidän jälkitreenien olemattomaan määrän ja laatuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti