Tuplahajuja ja pistoja

Sunnuntaina treenattiin kahteen otteeseen. Aamutreeneissä otin pistotuksia avoimella kentällä, missä kaksi löytöä istui näkyvillä n. 70 m päässä toisistaan. Kentän kummallakin reunalla kulki ulkoilijoita, koiranukoiluttajia jne. Paahtoi kovalla vauhdilla kummankin luokse suorilla pistoilla ja ilmaisi hyvin välittämättä tippaakaan muista kulkijoista. Treenien jälkeen Unna sai leikkiä kaverien, poropoika Murrin ja dallupoika Hessun, kanssa.

Iltapäivällä vierailtiin naapuriyhdistyksen treeneissä, missä teemana oli toisen hajun saanti kesken näytölle menon/ilmaisun. Yksi löytö oli betonikasassa tuulen yläpuolella ja toinen juoksi tuulen alla näkölähdöllä piiloon n. 20 metrin päässä. Tavoitteena oli, että koira työstäisi näkölähdön loppuun vaikka saisikin hajun toisesta piilosta. No, Unnan kanssa se ei mennyt suunnitelman mukaan. Lähti kyllä vauhdilla juoksijan perään, mutta perillä hämmentyi täysin. Kävi luona, pissalla ja sitten oli vähän lähdössä toisen hajun suuntaan, mutta kun kielsin tuli ihmettelemään mua kohti, että mitä ihmettä. Otin näkölähdön uusiksi ja sitten sujui ok. Täytyy seuraavissa treeneissä pilkkoa tilanne ja selvittää, että hämmentyikö näkölähdöstä joita ei olla tehty piiitkiin aikoihin vai tuplahajusta (vai kummastakin). Jos jälkimmäisestä, niin sitten tiedän, että pitää taas treenata niitä!

Betonikasaan piiloutuneella sitä hämäsi lähellä ollut vanha piilo johon se kyllä urheasti kiipesi vaikka oli taas niin hankalaa... ja ilmaisi hajua, huokaus. (Jostain syystä kaikilla rakennelmilla nuo hajuilmaisut ovat yhä todella herkässä, metsässä ei niinkään). Hyväksyinkin vahingossa ekan ilmaisun, kun luulin käyneen luona. No, löysi se sitten piilollekin ja ilmaisu ok. Loppuleikkien jälkeen jätin sille rullan kaulaan ja autolle saavuttaessa vielä yksi löytö kiven takana reaktioharjoituksena. Nosti hajun ok, mutta lähti ensimmäiset metrit hieman epävarmasti. Ilmaisu ok. Eli ei ihan putkeen mennyt tuo treeni - toisaalta hyvä tietää, mitä vielä treenata.

Torstaista lauantaihin Unna oli vanhempieni kanssa saaressa ja oli siitä reissusta selvästi aika uupunut. Uupumus sitten valitettavasti myös heti näkyi, kun tuli epäselvä tilanne vastaan.

Luota koiraasi!

Treenit ovat pyörähtäneet kivasti taas käyntiin. Mitään vakitreenejä ei yhäkään ole, mutta treeniseuraa on löytynyt epäsäännöllisen säännöllisesti. :) Pari viikkoa sitten oltiin Keravan koiraharrastajien hälytreeneissä. Tarinan mukaan kadonneina oli pari lasta ja heitä etsimässä olleita aikuisia. Saatiin kaksi kohtuu reilun kokoista aluetta, yhteensä noin 16 hehtaaria.

Toinen alueista sijaitsi aivan moottoritien vieressä ja toinen noin 300 metrin päässä. Aloitimme moottoritiestä kauempana olevasta alueesta, joka koostui valtavista notkelmista, ryteiköstä jne. Alueen poikki meni puro ja ulkoilureittejä. Lisäksi alueella oli runsaasti merkkejä riistasta - jälkiä, jätöksiä ja makuupaikkoja. Unna oli kivasti kuulolla ja teki hyvin töitä. Tiheässä hakkuuvesaikossa otti kuitenkin jonkun elukkalähdön, mutta palasi noin minuutin kuluttua ja jatkoi taas töitä. Ehdittiin käydä alueen yläreuna, kun meidät siirrettiin toiselle alueelle. Riistan ja moottoritien takia laitoin Unnan liinaan ja liinassa sitten etsittiin puolitoista tuntia... Mitään ei löytynyt ja kun kartturikin oli vähän sitä mieltä, että kyllä täältä olisi pitänyt löytö tulla, oli olo aika kamala ilmoittaa, että mitään ei löydetty... Tästä seurasi hetki karttojen tiivistä tutkimista ja lopulta lopputulos, että alueet olivat menneet sekaisin ja löytö oli siellä ekalla alueella siinä osassa, mihin ei ehditty... Sinne sitten vielä täsmäiskuna ja löytyihän sieltä rouva. Unna oli onnellinen ja ilmaisi hyvin. :)

Oltiin menty aluksi 50 metrin päästä ohi löydöstä, mutta tuulen väärältä puolelta enkä ollut laittanut Unnaa kunnolla hommiin siirtymän ajaksi. Oppina siis, että jatkossa koira töihin myös siirtymiin. Etsintäaikaa tuli kaikkiaan kolmisen tuntia.

Muuten ollaan tehty ilmaisutreenejä ja yksi jälkitreenikin. Se oli kuitenkin Unnalle liian vaikea (tarkkuusjälki asfaltilla). Ekasta nurmikolla olleesta vielä suoritui jotenkuten ja toisestakin löytyi kaikki miniesineet, mutta esineeltä jäljelle jatkaminen oli asfaltilla joka kerta todella vaikeaa. Lisää treeniä (ja sopivampia harjoituksia).

Viimeisimmäksi treenattiin Nummelan lentokentällä. Teemana omituiset vieraat maalit (hysteerisesti hihittävä, hermostuneesti liikkuva ja puhuva sekä tupakkaa polttava oudosti notkuva). Ei ongelmia.

Treenikuvat ovat Nummelasta. Väsähtänyt Unna on kuvattu hälytreenin jälkeen. Oli pitkä päivä, kun tehtiin ensin jälkitreeniä, lenkkeiltiin kaverien kanssa ja sitten oli vielä tuo hälytreeni.

Ja lisää on luvassa... ;) Ilmoitin meidät koiratanssiin ja ehtiessäni teen päivityksiä myös blogin perussivuihin. Koiratanssi alkaa toukokuussa.

Korkeita piiloja ja jälkijuttuja

Treenaillaan, mutta enemmänkin voisi. No, joka tapauksessa. Viimeisimmässä treenissä teemana olivat hankalapääsyiset piilot. Treenattiin Röykässä ja eka maali oli löytänyt sellaisen kallionkolon kielekkeen takaa, että hyvä, etten tipauttanut Unnaa kolmea metriä alas, kun autoin pääsemään sinne piilolle asti, enkä tajunnut, että kääntyy (ei peruuta) piilolta tullessaan... Selvittiin horjahduksella ja säikähdyksellä. Tämän piilon ilmaisi valitettavasti vahvalta hajulta, kun ei päässyt luokse eikä nähnyt löytöä - toivoisin sen silloin haukkuvan, minkä se yleensä tekee, kun ei pääse perille asti. Puussa olevan kanssa toimikin niin ennen ilmaisua, mutta tämän kyllä näki, kuten videosta näkyy. Treenien jälkeen sai leikkiä iki-ihanan Hessun kanssa. Kaverusten riekkua löytyy toisesta videosta. (Pahoittelut, että videota joutuu katselemaan pää kenossa...)

Pari päivää sitten tein taas pitkästä aikaa jäljen. Pituutta oli 200 m (kerrankin jopa mittasin matkan), ikää 50 min (eli varsin tuore), mutkia ja käännöksiä jonkin verran. Tarkoitus oli, että Unna hakisi ja ilmaisisi ensin normaalisti esineen ja nostettaisiin siitä jälki (haluan, että se vapaana ilmaisee esineet rullalla ja liinassa jää makaamaan esineen viereen). Myöhemmin matkan varrella oli yksi esine. Maasto oli mutamaata vanhoilla lehdillä kuorrutettuna, sammalikkoa, puunrungon ylityksiä, risukkoa, nousuja ja laskuja.

No, en mä tiedä mikä ajatustenlukijakoira mulla on, kun nosti saman tien jäljen ja jäljesti vapaana ekalle esineelle... Siinä meni ensin makuulle ja pientä hämmennystä aiheutti, kun halusinkin rullailmaisun, mutta sain sitten mitä halusin (ajatuksena on, että jos kaukana musta jäljestää oma-aloitteisesti esineelle, tai löytää muuten esineen, ei siellä turhaan maassa makuillen odottele mua). Kytkin sitten koiran tässä liinaan, otin rullan pois ja lähdettiin varsinaisesti jäljestämään. Alkuun teki oikein tarkkaa työtä, vaadin siltä aika vahvaa vetoa, että edetään ja sitäkin sain. Toinen esine ja sen ilmaisu (maaten) meni ok, vaikka vähän rullaa nyt etsikin. Kolmatta kohti kuono nousi välillä turhan korkealle, mikä kostaantui 20 m ennen vikaa esinettä (otti ilmavainua). En ollut merkinnyt jälkeä, joten muutama minuutti etsittiin sitä uusiksi, mutta kyllä Unna sen lopulta löysi ja päästiin kunnialla loppuun.

Ok suoritus. Nyt pitäisi oikeasti tehdä vanhempia jälkiä vaihtelevissa maastoissa ja toisaalta myös lyhyitä tarkkuusjälkiä pienillä esineillä. (Ja olisihan se hyvä jos ne olisi välillä jonkun muun kuin mun kävelemiä...). Onnistuisinkohan jos ottaisin tavoitteeksi edes yhden jäljen ajon viikossa, vaikka ihan pieni harjoitus.

Kuva on viime syksyn yhdestä hälytreenistä.

Kuva: Päivi Kokko

Videot: Tanja Mykkänen