Tuulisissa tunnelmissa marraskuun hälytreenissä

Marraskuun hälytreeneissä etsittiin lievästi kehitysvammaista naista ja hänen siskoaan varsin tuulisissa tunnelmissa. Treeni oli Vuosaaressa Skatan tilan ympäristössä ja tuuli puhalsi mereltä varsin navakasti. Koiria oli hommissa kolme, kaikki kolme vierekkäisillä alueilla. Meidän alue oli siinä keskellä ja se käsitti notkelmia, kalliota, tiheätä puustoa ja rajautui kahdelta sivulta ulkoilureitteihin, joilla kulki aika paljon väkeä (ja kahdella muulla sivulla oli toisten koirien alueet). Tuuli oli kyllä kova, mutta samalla varsin puuskittainen ja pyörivä.

Lähdimme kartturin kanssa etsimään aluetta suunnitelmamme mukaan, mutta kohta jo muutimme hieman suunnitelmaa, kun koira merkkaili alueiden rajalla kovasti jotain (myöhemmin kuulin, että toinen koira oli jo ehtinyt tehdä löydön niillä main). Unna oli täynnä virtaa ja liikkui hyvin. Kahteen kertaan se otti alueella vahvan hajun ja lähti työstämään sitä, mukavasti kyllä odotteli aina välillä, kun kömmin perässä. Ensimmäisellä kerralla nähtiin ulkoilija ennen Unnaa ja kiittelin sitä ja ohjasin takaisin päin. Toisella kerralla se jäi haukkumaan ulkoilijaryhmälle pienen matkan päästä.

Alueen pusikkoisesta nurkasta Unna löysi hanskan. Ilmaista se ei sitä muistanut, mutta nuuhki ja otti suuhun. En heti tajunnut, että kyseessä on hanska ja käskin jo irrottaa siitä, minkä ikinä maasta noukkikin. Täytyy muistaa tehdä välillä esinetreeniä, kun ilmaisee esineitä nykyään tosi huonosti, vaikka yleensä reagoikin. Epäilin jo, että kuuluuko hanska harjoitukseenkaan, kun oli aivan märkä, mutta kuului se, oli viety sinne edellisenä iltana.

Alueen kulmassa tavattiin toinen koirapartio ja vähän sitä ennen Unna otti hajun naapurialueelta ja oli lähtemässä sen perään. Kutsuin kuitenkin pois, kun oli selvästi naapurialueen puolella enkä tiennyt kuinka pitkälle hajua tarkentaisi. No, oltiin oltu kuulemma melkoisen lähellä "kadonnutta", mutta eipähän viety sitten ainakaan kavereiden löytöä...

Aluetta ei ollut enää paljoa jäljellä ja valmistauduin jo henkisesti ilmoittamaan sen tyhjäksi, kun meiltä kyseltiin sijaintia ja käskettiin odottaa. Saimme sitten jättää alueen kesken ja tehdä vielä kohdetarkastuksen vähän matkan päähän - naiset olivat löytyneet, mutta nyt oli velikin hukassa. Kohteessa näimme etsittävän henkilön ennen Unnaa (tulimme tuulen alapuolelta), mutta päätin mennä suunnitelman mukaan ja antaa Unnan löytää. Se nappasikin sitten heti hajun ja ilmaisi hyvin tutun paikallaan pyörivän henkilön, joka oli heittänyt takin maahan.

Unna toimi siis oikein kivasti ja yhteistyökin tuntui hyvältä. Tuulen epätasaisuus näkyi hyvin sen tarkennuksissa, kun lähti ulkoilijoiden hajulle - välillä kadotti hajun ja nappasi sitten sen taas uudestaan jne. Tällä kertaa allekirjoittaneellakin oli sellainen olo, että homma on hanskassa myös alueella etenemisen jne. suhteen. Välillä kun sitä ihmettelee, että miten sitä aluetta oikein kannattaa tarkistaa, että koiralla on parhaat mahdollisuudet tehdä töitä.

Kuvassa ollaan ilmaisutreeneihin lähdössä pari vuotta sitten. Keli oli samanmoinen kuin tänään, mutta vähemmällä tuulella - kovin harmaata kuitenkin siis.

Rakennusetsintää ja vähän muuta

Marraskuun harmauden keskelle vähän Unnankin kuulumisia. Tarkoitus oli kirjoittaa jo aikaisemminkin, mutta emäntä on ollut hieman jumissa ja Unnan treenitkin aika vähissä. Jokunen viikko sitten treenattiin pitkästä aikaa rakennuksessa - yhä aktiivisessa käytössä olevalla nuorisoseurantalolla (hienoa, että saamme aina välillä vierailla tämmöisissä paikoissa!).

Aamulla olimme olleet jo kyläilemässä ja Unna oli etsinyt ja ilmaissut lapsen. Nauratti treenijärjestelyt "kahden lapsen", koiran ja kolmevuotiaan kanssa. Jätä koira ensin paikallemakuuseen, vie lapsi piiloon läheisen kuusen taakse (pyydä malttamaan hetki piilossa), huomaa, että koira ei ole millään malttanut odottaa, vaan hiippailee (!) selkäsi takana juuri sen näköisenä, että "joo, joo, piti odottaa, mutta kun...", vie koira takaisin paikallemakuuseen, varmista, että lapsi on yhä piilossa, anna koiran käydä ilmaisemassa lapsi ja kun koira palaa näytölle tuleekin lapsi jo iloisena vastaan "Unna löysi mut"! :D

Nuorisoseurantalossa oli kolme kerrosta, näyttämö monikerroksisine verhoineen ja roolivaatevarasto! En halunnut tietää Unnan piiloja, kaveri kyllä tiesi. Unnaa yritettiin hämätä monenmoisilla roolivaatetuksilla, mutta se ei siitä hämmentynyt (vaikka itseni oli pakko kysyä yhdestä, että onko henkilö oikea vai mallinukke...). ;) Mutta, muuten oli kyllä ongelmia. Ensimmäinen piilo oli jostain syystä hirmuisen pelottava Unnasta - ei se henkilö, vaan piilon vieressä oleva rappukuilu (?). Uskalsi kyllä hiippailla varovasti löydölle ja takaisin, mutta ilmaista se ei siinä kyennyt, ei edes vihjesanalla. Vasta kun löytö lukuisten ilmaisuyrityksten jälkeen tuli kaksi metriä eteenpäin (ollen näin itse rappukuilun kohdalla) onnistui se ilmaisukin. En tiedä olisiko sitä voinut hämätä myös toisen löydön samaan rappukuiluun tuleva haju (joka ilmeni myöhemmin, että sinnehän se haju meni). Toista löytöä työstäessään rapuissa liikkuminen onnistui, mutta tarkennuksen kanssa sai tehdä töitä.

Kolmas löytö oli ullakolla roolivaatteiden joukossa "vaatteena henkarilla". Seisoi siis pitkien kolttujen keskellä varsin erikoisena morsiamena (ei meinattu itsekään tajuta missä on!). Unna jaksoi tosi hyvin tarkentaa, mutta toi rullaa melkoisen paljon hajulta ihan siitä vierestä (en hyväksynyt). Lopulta tarkennus onnistui ja haisteli todella tarkkaan henkilöä ennen ilmaisua, että onko se nyt ihan oikeasti tässä. Ongelmia siis oli, mutta jaksoi hyvin tehdä töitä.

Tästä jatkoimme vielä kesäteatterialueelle, mutta siellä sitten päivän paineet valitettavasti näkyivät. Piti tehdä kaksi ihan helppoa ilmaisua, mutta toisen ohi paineli hieman hidastaen, mutta vilkaisematta (hmm, myöhemmin haki ihan hyvin), ja toisen näytölle mennessä hairahtui haistelemaan jotain matkalle. Ei ole tehnyt tuollaisia juttuja aikoihin! Täytyy varmaan säännöllisemmin viedä sitä jaksamisen rajoille.

Muuten ollaan tehty perus ilmaisutreeniä erilaisilla maaleilla - liikehtivillä, puhuvilla, könkkäävillä jne. Viimeksi joku eläin rääkäisi kammottavasti kesken treenin - ihmiset taisivat mennä enemmän hämmennyksiin kuin Unna joka ei piitannut äänestä.

Kuvassa Unna saa palkan viimeiseltä löydöltä. Harmi, että ensimmäisestä löydöstä ei ole kuvaa - oli varsin uskottavan näköinen ilmestys! :D

Perjantai-illan etsintätreeni

Perjantai-iltana oli Unnalla etsintätreeni. Treeni oli Tuusulassa Myllykylän suunnalla ja alueena oli pururadan keskiosa ja kaistale reunaa, missä oli ryteikköä ja jyrkähkö rinne alas pienelle virtaavalle joelle. Ilma liikkui hieman ja tein suunnitelman, että katsotaan ensin joen uoma ja se "lisäkaistale" ja sitten etsitään se keskusta. Tarkoitus oli ensin liikkua joen reunaa ja sitten vielä kaistaletta takaisin hieman ylempänä rinnettä.

Unna liikkui ihan kivasti ja hakeutui paljon joen "väärälle" puolelle, eli ulos alueelta, mistä pyysin sen sitten toistuvasti takaisin alueelle. Hakeutui myös useamman kerran veden ääreen joen uomaan. Yhdessä vaiheessa se irtosi "ylös" pururadalle, mutta ei näyttänyt siellä sitten työstävän kuitenkaan mitään sen ihmeemmin, joten pyysin takaisin etsintäsuunnitelmaan (olisikohan ottanut jonkun aiemmin liikkuneen ulkoilijan hajun?).

Alue oli pituussuuntaan jo lähes tarkastettu kun irtosi taas reippaasti ulos alueelta aika kovaa vauhtia, koska tiedän, että alueella on myös paljon peuroja ja pupuja, kutsuin sitä takaisin - ei meinannut heti tulla, mutta muutaman vaativamman kutsun jälkeen palasi ja lähti heti taas joen uoman reunaa (alueen ulkopuolella) kovaa vauhtia eteenpäin. Kartturi ilmoitti, että ollaan alueen päässä (joten koira oli vähän ulkona alueelta kaikkiin suuntiin), mutta sanoin, että katsotaan nyt hetki, mitä tekee - kun jotain selvästi teki.

Kohta alkoikin kuulumaan pöhinähaukku - "mörkö" oli löytynyt. Koska haukku ei ollut kovin kiivasta vaan selkeästi lähinnä mörköilyä annoin sen haukkua, kohta se tuli puoleen väliin haukkumaan minulle, että tule nyt! Lähes heti kuitenkin muisti, että "ai niin, se rulla", nosti rullan siinä ja tuli ilmaisemaan. Hyväksyin ilmaisun, mutta halusin uusinnan vielä "puhtaasti". Hetken päästä se tulikin taas oikeaoppisesti rullan kanssa. Löydetty henkilö oli tuttu, mutta pukeutunut isoon vieraan miehen työtakkiin, eikä Unna ollut tunnistanut häntä. Hyvä, että sai tavallaan siis vieraan löydön.

Itseäni ja omaa koiranlukuani soimasin taas treenin jälkeen. Koirahan oli koko ajan ottanut vedestä hajua ja ilmavirta taas painoi ihmisen hajun reunan tuntumasta ulos alueelta. Viimeisen kerran olin kutsunut sen pois kesken hajun tarkennuksen! Onneksi Unna ei masentunut tästä vaan jatkoi heti hommia ja teki löydön! Aikaa etsintään meni 25 min.

Eli summa summarum, taas olisi pitänyt luottaa koiraan. Unnan kanssa se on vain välillä niin vaikeaa, kun sillä on ne omat juttunsa. Taitava se oli kuitenkin, ehkä emäntäkin joku päivä oppii.
Ainakin emäntä on opiskellut, tänään Viettiä vai ei -seminaarissa - siitä muutama sana mahdollisesti huomenna!

Hälytreeniä taajamassa

Viikonloppu kului nopeasti hälytysryhmäkoulutuksen ja hälytreenin merkeissä. Ensimmäisenä päivänä emäntä oli opissa (paljon vanhaa tuttua, mutta myös uutta pohdittavaa ja unohtuneen muistuttelua) ja toisena päivänä Unna pääsi mukaan koulutukseen kuuluneen hälytreenin merkeissä. Treeni oli Hyrylän varuskunta-alueen tuntumassa keskellä päivää, joten kulkijoita oli jonkin verran.

Etsintäalue oli haastavahko maastonmuodoiltaan, paljon korkeita kumpuja, risukkoja, soita sekä kuoppia. Suunnistusta sotki epämääräinen polkuverkosto. Jaoimme etsintäalueen kolmeen lohkoon ja aloitimme vanhan ampuma-alueen ympäristöstä. Unna sai tehdä osin töitä vapaana, osin liinassa, riippuen vähän siitä, kuinka paljon kulkijoita oli näköpiirissä ja kuinka lähellä pienempiä teitä liikuimme. Koira oli täynnä virtaa, mutta kivasti kuulolla. Etsintä eteni ihan mukavasti, vaikka itse kovasti pähkäilinkin, miten aluetta kannattaisi tarkistaa. Noin 20 minuutin etsinnän jälkeen saimme tarkkailijaltamme kuvitteellisen tehtävän, että maastossa on vainaja, miten toimimme. Unna odotti rauhassa maassa makuussa, kun kartturit soittivat asianmukaiset puhelut (kuva).

Etsintää oli kulunut noin 40 minuuttia, kun saimme johdolta ohjeet kohdetarkastukseen. Kohteessa oli harjanteen pääty ja päätimme tarkistaa sen tekemällä laajan ympyrän kohteen ympärille. Näin ennen Unnaa löytömme, mutta päätin antaa sen löytää myös. Sieltä, mihin olisin kuvitellut hajun kulkeutuvan ei tullut lainkaan hajua ja Unna juoksi 10 metrin päästä ohi, jatkoimme suunnitelman mukaista ympyrää ja toiselta sivulta se sai vahvan hajun ja ilmaisi hyvin "tajuttoman" löytömme. Itse sain taas lisää pohdittavaa, että miten ihmeessä ne hajut aina kulkevatkaan... Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut noin 50 minuuttia.

Löydön jälkeen etsintämme jatkui vielä 25 minuutin ajan ja saimme toisenkin kuvitteellisen tehtävän. Unna teki koko ajan ihan kivasti töitä. Loppuun se sai vielä etsiä ja ilmaista toisen karttureista. Unna toimi siis kivasti. Merkkaili paljon myös ulkoilijoiden hajuja, mutta ei suin päin rynnännyt kävelijöiden luokse, ja hyvä niin. Itse saan miettiä vielä paljon, miten koiraa optimaalisimmin ohjaisin, että sillä olisi parhaat mahdollisuudet saada hajua.

Illalla treenasimme vielä viikkotreeneissä ilmaisujuttuja. Kepin kanssa könkkäävän löydön suhteen Unna näki mahdollisuutensa leikkiin ja yritti ensin vähän leikkiä kepillä ennen kuin lähti ilmaisemaan. :D Pitäisi saada vieraita maaleja, kun valitettavasti Unna ei suhtaudu ventovieraisiin omituisesti käyttäytyviin/liikkuviin ihmisiin aina yhtä varauksettomasti - varsinkaan pilkkopimeässä. Muutkin tyypit löytyivät näppärästi. Illalla oli uuvahtanut koira. :)


Jälkimmäinen kuva: Päivi Kokko