Hälytreeniä taajamassa

Viikonloppu kului nopeasti hälytysryhmäkoulutuksen ja hälytreenin merkeissä. Ensimmäisenä päivänä emäntä oli opissa (paljon vanhaa tuttua, mutta myös uutta pohdittavaa ja unohtuneen muistuttelua) ja toisena päivänä Unna pääsi mukaan koulutukseen kuuluneen hälytreenin merkeissä. Treeni oli Hyrylän varuskunta-alueen tuntumassa keskellä päivää, joten kulkijoita oli jonkin verran.

Etsintäalue oli haastavahko maastonmuodoiltaan, paljon korkeita kumpuja, risukkoja, soita sekä kuoppia. Suunnistusta sotki epämääräinen polkuverkosto. Jaoimme etsintäalueen kolmeen lohkoon ja aloitimme vanhan ampuma-alueen ympäristöstä. Unna sai tehdä osin töitä vapaana, osin liinassa, riippuen vähän siitä, kuinka paljon kulkijoita oli näköpiirissä ja kuinka lähellä pienempiä teitä liikuimme. Koira oli täynnä virtaa, mutta kivasti kuulolla. Etsintä eteni ihan mukavasti, vaikka itse kovasti pähkäilinkin, miten aluetta kannattaisi tarkistaa. Noin 20 minuutin etsinnän jälkeen saimme tarkkailijaltamme kuvitteellisen tehtävän, että maastossa on vainaja, miten toimimme. Unna odotti rauhassa maassa makuussa, kun kartturit soittivat asianmukaiset puhelut (kuva).

Etsintää oli kulunut noin 40 minuuttia, kun saimme johdolta ohjeet kohdetarkastukseen. Kohteessa oli harjanteen pääty ja päätimme tarkistaa sen tekemällä laajan ympyrän kohteen ympärille. Näin ennen Unnaa löytömme, mutta päätin antaa sen löytää myös. Sieltä, mihin olisin kuvitellut hajun kulkeutuvan ei tullut lainkaan hajua ja Unna juoksi 10 metrin päästä ohi, jatkoimme suunnitelman mukaista ympyrää ja toiselta sivulta se sai vahvan hajun ja ilmaisi hyvin "tajuttoman" löytömme. Itse sain taas lisää pohdittavaa, että miten ihmeessä ne hajut aina kulkevatkaan... Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut noin 50 minuuttia.

Löydön jälkeen etsintämme jatkui vielä 25 minuutin ajan ja saimme toisenkin kuvitteellisen tehtävän. Unna teki koko ajan ihan kivasti töitä. Loppuun se sai vielä etsiä ja ilmaista toisen karttureista. Unna toimi siis kivasti. Merkkaili paljon myös ulkoilijoiden hajuja, mutta ei suin päin rynnännyt kävelijöiden luokse, ja hyvä niin. Itse saan miettiä vielä paljon, miten koiraa optimaalisimmin ohjaisin, että sillä olisi parhaat mahdollisuudet saada hajua.

Illalla treenasimme vielä viikkotreeneissä ilmaisujuttuja. Kepin kanssa könkkäävän löydön suhteen Unna näki mahdollisuutensa leikkiin ja yritti ensin vähän leikkiä kepillä ennen kuin lähti ilmaisemaan. :D Pitäisi saada vieraita maaleja, kun valitettavasti Unna ei suhtaudu ventovieraisiin omituisesti käyttäytyviin/liikkuviin ihmisiin aina yhtä varauksettomasti - varsinkaan pilkkopimeässä. Muutkin tyypit löytyivät näppärästi. Illalla oli uuvahtanut koira. :)


Jälkimmäinen kuva: Päivi Kokko