Pitkin poikin pimeää metsää

Eilen oli Unnan etsintätreenin vuoro. Alue oli iso, mutta sain jakaa sitä haluamiini lohkoihin ja käydä niitä haluamassani järjestyksessä. Ensimmäinen lohkoni oli kooltaan vain n. 4-5 ha, mutta siinä oli aika isoja korkeuseroja eikä käytössä ollut paperikarttaa, joten kartturi joutui suunnistamaan gps:llä. Itse olin hieman huonolla tuulella jo lähtiessä. Isojen korkeuserojen ja melko paikallaan pysyvän ilman takia päätin tarkistaa aluetta n. 50 metrin sektoreissa. Alue oli erittäin riistaista ja matkalta löytyi myös riistan syöttöpaikka. Pimeä tuli jo, kun aloitimme alueen läpikäyntiä.

Aloitin etsinnän jo siirtymästä. Unna liikkui pääasiassa kivasti. Muutaman kerran meinasi riistan hajut viedä ja jouduin jokusen kerran kutsumaan napakammin, mutta kyllä se joka kerta sitten tuli - harmitti, kun pilli jäi kotiin. Syöttöpaikalla tilttasi hetkeksi hajuihin ja jouduin ottamaan pieneksi hetkeksi liinaan, että sain kierrokset alas, mutta kykeni jatkamaan sitten ihan hyvin. Yhdessä vaiheessa nosti kaukana poluista hieman ihmisen hajua, mutta ilmeisesti haju tuli kauempaa tms., kun ei sitten lähtenyt sitä työstämään sen enempää.

Alueen tarkastaminen eteni varsin rauhallisesti pienten suunnistusongelmien jne. takia. Unna kyllä kävi todella kivasti pyynnöstä katsomassa kivikkoja ja kallion lakia tarkemmin. Reilun tunnin etsimisen jälkeen (siirtymän kanssa puolitoista tuntia) saimme toisen alueen (ensimmäinen alue oli tässä vaiheessa lähes läpikäyty). Siirryimme alueelle ja taas aikaa turhraantui gps:n ihmettelyyn (paperikartta on kiva, vaikka gps myös hyvä onkin), lopulta olimme kartalla ja päätimme melko pian etsinnän aloitettuamme siirtyä kohdetarkastuksen tekemiseen, kun ilta meinasi loppua kesken... Kohteena oli kaksi isoa jyrkännettä - hetken itäistä jyrkännettä tarkistettuamme, kohde-etsintä tarkentui vielä läntiseen jyrkänteeseen. Lopulta Unna otti selvästi hajun jo yllättävän kaukaa, kun vasta lähestyimme läntistä jyrkännettä. Sai tehdä tosissaan töitä tarkentamisen suhteen ja ilmaisi lopulta rinteessä olevan kiviröykkiön. Yhdessä sitten ihmettelimme, missä piilossa löytömme oikein on, kun Unna tuijotti röykkiön koloista sen uumeniin, mutta mitään ei näkynyt. Loppujen lopuksi röykkiön sisältä alkoi kuulua hihitystä ja sen reunalta löytyi pieni kolokin, josta löytömme oli piiloonsa änkeytynyt. Melkoisen hyvä piilo siis! Aikaa meni kaikkiaan 2 tuntia 15 min. Työskentely koirakkona oli kohtuullista, ei aivan niin hyvää, mihin tähtään lähinnä oman huonotuulisuuteni takia. Riistaisella alueella näkyivät ajoittain myös omat luotto-ongelmani Unnaa kohtaan, vaikka Unna tekikin pääasiassa ihan hyvää työtä.

Kadonneita juoksuhaudoissa

Perjantaina Unna osallistui hälytystreeniin. Treeni alkoi Vaakkoin ulkoilualueen suunnalla jälkitehtävällä ja jatkui Mäkkylässä. Jäljen treenaaminen on ollut taas meillä vähissä ja eihän se jälki nyt Unnalla vieläkään ihan hirmuisen vahva ole, joten odotukset eivät olleet jälkitehtävän suhteen korkealla. Tehtävänä oli nostaa jälki noin puolen kilometrin matkalta ja ajaa sitä max. 100 m. Unna nosti ryteikköön yhden jäljen ja ajoikin sitä n. 40 m, mutta sitten meno muuttui niin epävarmaksi, että jatkettiin tien varren tarkastamista (myöhemmin kuulin, että jälki olisi ollut oikea). Tarkastettavan alueen loppupäässä Unna nosti hyvin topakkana taas jäljen, ajoi sitä hevosenkengän muodon tien reunaan ja olisi kovasti halunnut jatkaa, mutta toinen koira nosti sen ja jatkoi sallitun 100 m, mitään ei kuitenkaan löytynyt ja Unnaa harmitti, että se ei saanut jatkaa jälkeä tien yli. Itselleni heräsi tietenkin kysymys, että oliko riistajälki, mutta jälkeä jatkanut koira ei ole yleensä kiinnostunut riistajäljistä, eli olisiko ollut ihan joku ulkopuolinen ihmisjälki? No, se jää nyt arvoitukseksi, mutta topakkana sitä ajoi eikä seilannut sivuille, kuten usein riistajäljellä. Pitää taas ottaa itseä niskasta kiinni ja jatkaa jälkitreeniä, puuh.

Mäkkylässä tehtävänä oli pienen metsäpläntin tarkastaminen, joka oli täynnä poteroita jne. Alue sijaitsi aivan kehä ykkösen vieressä, missä ei ollut aitoja ja oli siten meille varsin haastava, sillä pelkäsin pupuja ja kontrolloin Unnan menoa melkoisesti ensin liinalla ja sitten suullisesti. Alueen tarkistamisesta haastavaa teki myös sen ryteikköisyys ja poterot/juoksuhaudat, joiden yli ei päässyt joka paikasta ja jotka kiemurtelivat, miten sattuivat. Unna nostelikin hajua moneen otteeseen, mutta osin tiukasta kontrollistani johtuen ei päässyt työstämään sitä heti kunnolla (en päässyt juoksuhaudan yli itse sinne, minne Unna oli menossa ja totesin, että edetään järjestyksessä). Myöhemmin Unna ei saanut enää hajua samasta kohdasta. Alueen puolivälissä nosti taas hajua, mutta halusin ensin tarkistaa yhden poteron ja kutsuin Unnan juoksuhaudalle - tuli vastentahtoisesti, tarkasti juoksuhautaa kohteliaisuudesta kolme metriä ja lähti taas työstämään hajua, joten annoin mennä. Kohta kuikuilikin yhteen poteroon/juoksuhautaan ja tuli sitten ilmaisemaan rulla suussa. Ja siellähän se meidän etsittävä sitten makoilikin. Omaan työskentelyyni en ollut erityisen tyytyväinen, mutta Unnan työskentely oli hyvää ja erityispisteitä se sai mun "hallitusta uhmaamisesta", kun haju oli nenässä vahvana. Hyvä ja opettavainen treeni siis.

Leirielämää

Viikonloppu kului yhdistyksen omalla leirillä pelastuskoirapuuhien merkeissä. Lauantaina treenattiin kahteen otteeseen, ensin "miniraunioilla" ja sitten kesäteatterin ympäristössä järven rannassa. Illalla oli leirikisat ja sunnuntaina jatkui treenit kesäteatterilla.

Rauniomainen ympäristö on aina Unnalle hieman haastava, kun ei malttaisi oikein tarkentaa kunnolla piiloille asti ja saikin tehdä muutaman ilmaisun kahteen otteeseen, kun oli hieman huolimaton. Ison sorakasan päälle jemmautuneella löydöllä jäi hetkeksi haukkumaan mulle, kun ei olisi millään viitsinyt vaivautua rullan kanssa alas... se kyllä laskelmoi aina kaiken. :D Tuli sitten kyllä, kun kävelin vaan pois. Kokonaisuutena kuitenkin kivaa työskentelyä.


Iltapäivän treeneissä tarkennukset jatkuivat ja teki oikein hyvin töitä. Intoa täynnä. Illan leirikisassa taas ensimmäisellä rastilla olisi pitänyt noutaa isoa palloa kahvasta. Osaahan Unna noutaa, mutta ei me olla mitään noin suurta treenattu. Tyytyväinen olinkin sitten, kun muiden koirien läsnäolosta huolimatta, pimeässä ympäristössä sain sen kahdessa minuutissa tarttumaan palloon ja raahaamaan sen pallon mun perässä halutun viisi metriä edes yhden kerran! :) Unna oli vähän sitä mieltä, että pallo oli outo, oudon hajuinen ja liian painava. Toisessa tehtävässä Unna jäi odottamaan, kun itse mittailin matkaa ja arvioin etäisyyttä. Siellähän tuo pimeällä pellolla napotti hienosti, samoin kun miljöbaanan viimeisellä rastilla, missä koirat olivat rivissä maassa makuussa ja kukin ohjaaja kiersi vuorollaan koko porukan edestä.

Sunnuntain treeneissä otin pienen alueen ja tarkennukset jatkuivat. Unnalla oli todella paljon virtaa ja hieman oli kiirehtimisen makua, kun ei olisi oikein malttanut tehdä kaikkea niin justiinsa. Mutta kyllä sitäkin hieman harmitti, kun ei malttanut odottaa, että otan rullan suusta ja pudotti sen... saman tien tuhahti ja lähti maalille nostamaan rullaa uusiksi...

Yksi ihme mörköilyjuttu oli taas, mutta toivotaan, että unohtaa moiset uhat pimeässä, kun syksy etenee ja pimeys ei vaan poistu. Ylemmässä kuvassa ollaan miljöbaanalla, tehtävänä oli nostaa koira korokkeelta harteille ja kiertää pieni lenkki. En ole nostanut Unnaa harteille aikaisemmin korkealta, maasta vain. Oli hieman ihmeissään.

Kuvat: Ismo Mannila

Tavallista koiran elämää

Unnan elo jatkuu mukavasti. Pimeys laittaa mörköilemään, kuten joka vuosi ja reaktiot ovat suurempia kuin tarvitsisi, mutta muuten menee kivasti. Viikko sitten yritettiin nukkua yö taivasalla, mutta metsän eläimet olivat pontevalle vahdille hieman liikaa, joten eihän siitä oikein mitään tullut...

Treenit jatkuvat tasaiseen tahtiin. Jokunen viikko sitten oltiin turvapuistossa treenailemassa ja Unna oli oikein taitava. Santahaminassa käytiin hälytreeneilemässä syyskuun hälytreeneissä ja sielläkin sujui pääasiassa ihan ok. Kiva treeniympäristöhän tuo oli.Viime viikonlopun Unna oli hoidossa ja nautti saarielämästä täysin rinnoin. Tänään on viikkotreenit vesistöteemalla - katsotaan, mitä kivaa niihin Unnalle keksisin.

Viikonloppuna on tiedossa yhdistyksen oma leiri. Katsotaan josko saisin ensi viikolla aikaiseksi kirjoittaa leirikuulumisia sieltä!