Kesällä Unna vietti paljon aikaa mökkisaaressa, veneili ja vaelsi erittäin helteisen vaelluksen Käsivarren erämaassa. Aloitimme vaelluksen Didnujoelta Norjan puolelta ja kuljimme Pitsusjärven koukkaisun kautta Kalottireittiä Kilpisjärven luontotalolle, missä auringossa paahtunut auto odotti.
Nyt kuljettu vaellus oli Unnan kolmas pitkä vaellus. Lisäksi se on tehnyt lukuisia 1-3 yön telttareissuja elämänsä aikana. Reppu Unnalla oli kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa itse kannettavana, kun olen miettinyt kestääkö sen selkä repun kantamista. Aikoinaan todettu välilevynpullistuma on kuitenkin ollut jo vuosia oireeton, joten uskalsin laittaa sille oman repun. Ruffwearin Approach Pack -reppu toimikin mainiosti. Repun sain käyttöön vasta viikkoa ennen lähtöä, joten treeniaika jäi sen kanssa aika lyhyeksi, minkä huomioin kuorman painossa. Unna on kuitenkin tottunut pitämään takkeja, pelastusliivejä, etsintävaljaita jne. päällään, joten reppu sinänsä ei aiheuttanut ihmetystä. Repussaan Unna kantoi viiden päivän ruokansa (laitoin kuudennen päivän omaan rinkkaani), tämän lisäksi sille oli repussa oma pyyhkeensä (harsovaippa), tassurasva, hunajavoide ja makuualusta (solumuovin palanen). Otin Unnalle varmuuden vuoksi myös ohuen takin mukaan, jos yöllä olisi kylmä, etteivät lihakset menisi jumiin. Takki oli kuitenkin tällä vaelluksella turha, sillä koko viikon keli oli epätavallisen helteinen, mikä loi omat haasteensa. Unna vaelsi koko reissun flexissä, joka oli kiinnitetty rinkkani lannevyöhön toisella hihnalla. Tauoilla se oli kytkettynä rinkkaani muuten.Vaellus sujui erinomaisesti, mutta ensimmäisinä päivinä huolta aiheutui mäkäräisten puremista, jotka aiheuttivat Unnalle ikävän näköisiä peukalon pään kokoisia verenpurkaumia erityisesti nivusiin, vatsaan, peräpäähän ja korvien alueille. Niinpä sivelin Unnaa hyttysmyrkyllä ja yhdeksän yrtin voimakastuoksuisella voiteella, jonka sain vaelluskaverilta, sekä laitoin rauhoittavaa hunajavoidetta aina päivän päätteeksi puremakohtiin. Tauot Unna makasi silkkipussini alla ötököiltä turvassa ja iltaisin oli teltassa silloin kun keli (lämpötila) sen salli. Silkkipussin alla se pääsi rentoutumaan kunnolla ötököistä huolimatta ja vetelikin siellä tyytyväisenä sikeitä. Näillä eväillä selvisimme myös ötököistä ok ja mäkäräisen puremat vähenivät reissun loppua kohden. Yöt Unna nukkui sisällä teltassa kanssamme.
Unnan tassut kestivät hyvin kivikkoisen maaston ja peruskuntonsa ansiosta se jaksoi kuumassakin hyvin 10-15 km:n päivämatkat. Tärkeää oli kuitenkin huolehtia hyvin juomisesta ja vilvoitella Unnaa vesistöissä joita onneksi riitti. Välillä päästin sen kastautumaan kokonaan. Unnan vahti-intokin pysyi suht hyvin aisoissa reissussa, mistä olen iloinen. Poroja nähtiin vain yksi lähietäisyydeltä - tästä Unna "sekosi" täysin ja olisi kyllä vapaana viilettänyt poron perässä kauas taivaanrantaan... Poro tosin ei koiraa paljoakaan väistellyt.Reissun aikana tehtiin yksi isompi vesistön ylitys, kun kahlasimme virtaavan joen yli. Valitettavasti jouduin kytkemään Unnan ylitykseen pannasta, sillä kannoin itse sen repun ja jouduin näin ollen ottamaan "valjaatkin" pois. Unna keskittyi ylitykseen hienosti ja luotti siihen, että pelastan sen jos tulee paha paikka, niinpä se ei hätääntynyt vaikka virta meinasi pariin otteeseen hetkellisesti viedä (tässä ne valjaat olisi olleet paremmat, mutta katsoin, että syvää, virtaavaa vettä oli vain niin hetkittäin, ettei jäänyt varsinaisesti "roikkumaan" virtaan kaulastaan). Erityisesti oli hienoa katsoa, kuinka tarkasti se valitsi veden alta kivet joille astua ja kivien loputtua astui reippaasti syvään veteen. Tunturista palasimme kumpikin virkistäytyneinä ja kotimatkan jälkeen Unna oli taas täynnä tarmoa! :D
Tässä vielä joitakin vinkkejä koiran kesäistä vaellusta ajatellen:
- Huomioi koiran rotu ja mieti sen mahdollinen vaatetus sen mukaan. Unna on säänkestävää rotua, mutta viileässä, vaelluspäivän jälkeen, sen lihakset menevät selvästi yöllä jumiin ilman takkia.
- Tassurasva auttaa kivikkoisessa maastossa.
- Varaa koiralle myös omat ensiapuvälineet mukaan matkaan. Unnalla oli matkassa tassusidetarpeet ja jokunen kipulääke. Kortisonivoide olisi ollut myös hyvä olla mukana hunajavoiteen ohella. Muu esiapu olisi hoitunut omasta ea-laukustani.
- Mieti, miten haluat kytkeä koiran. Itse suosin flexsiä, että saan kädet vapaaksi ja Unnalla on tilaa liikkua. Toiset tykkäävät enemmän liinasta tai juoksuvyöstä. Myös koiran paikka kulkea on makuasia (sivulla, takana vai edessä).
- Opeta koira kiertämään esteet ja selvittämään itse sotkeutuneen hihnan (säästää maastossa paljon aikaa ja hermoja!)
- Totuta koira kulkemaan erilaisilla alustoilla, vedessä, silloilla, pitkospuilla jne. Kaikki liikkuminen vapaana metsässä kehittää koordinaatiota.
- Huolehdi nesteytyksestä ja mahdollisesta viilennyksestä.- Mieti, miten suojaat koiran ötököiltä, erityisesti jos se nukkuu absidissa.
- Jos koira nukkuu absidissa, mieti miten kytket sen yöksi.
- Muista, että koira ei ole tervetullut läheskään aina autiotupiin. Koiran kanssa vaeltaessa teltta onkin usein ensisijainen vaihtoehto yöpymiseen.
- Teltassa nukkumista kannattaa hieman treenata etukäteen, että koira osaa rauhoittua sinne. Kaikki äänet kuuluvat telttaan hyvin.
- Mieti,mitä koira syö reissulla, totuta se tähän ruokaan ajoissa. Unnalla oli mukana matkassa sen "perusnappulat" hieman reilummin annosteltuina sekä taskuherkkuna kuivattua possun keuhkoa.
Voi olla, että tästä jäi jotain puuttumaan, mutta näillä pääsee varmasti alkuun. :) Myöhemmin luvassa tarinaa mm. koirasta purje ja/tai moottoriveneessä, ilmastoimattomalla autolla reissaamisesta koiran kanssa sekä myöhemmin syksyllä talviretkeilystä.
Kaikki kuvat ovat Kilpisjärven vaellukselta. Reppukuvassa Unna oli vapaana vain kuvassa poseeraamisen hetken verran. :)
