Läpi valkeiden hankien

Uuteen vuoteen! Vuosi vaihtui ulkoilun ja retkeilyn merkeissä - erinomaisen hyvin siis. :) Vuoden viimeisinä päivinä Unna sai treenata kulkemista hiihtäjän kanssa. Kokemukset tästä ovat meillä vähäisiä, mutta koska kevättalvelle on suunnitteilla hiihtovaellus, mihin Unnankin olisi tarkoitus osallistua, on hyvä edes vähän etukäteen kokeilla, miten tuo sujuu... ;) Ja hyvinhän se meni. En odottanut erityistä vetoa Unnalta, mutta iloiseksi yllätyksekseni Unna innostui vallan vetokoiraksi. Kahden ja puolen tunnin umpihangessa vetämisen (ja ajoittaisen vapaana kirmailun) jälkeen, alkoi eteneminen tosin olla jo maltillisempaa. :) Nyt pitää vain vaellusta ajatellen hankkia paremmat valjaat ja joustovyö.

Muutaman päivän hiihtelyn jälkeen suuntasimme Etelä-Konneveden kansallispuistoon lumikenkäretkelle. Taas oli tiedossa umphangessa kahlailua itse kullekin, mutta Unna nautti (vaikka olikin sitten neljän ja puolen tunnin kahlailun jälkeen ihan valmis unille). Vietimme yhden viileänkostean yön teltassa ja kahlasimme ihmisten ilmoille toista reittiä. Maisemat olivat kauniita lumen kuorruttamine puineen ja koskemattomine hankineen. Uuden vuoden otimme vastaan hiljaisuuden vallitessa 100-vuotiaalla perinnetorpalla ja vuoden ensimmäinen päivä alkoi taas lumikenkäilyn merkeissä Etelä-Savon metsissä.

Ja ettei elo kävisi tylsäksi, olemme aloittaneet uuden vuoden kunniaksi Nosework-treenit. Treenikertoja ei ole vielä hirmuisesti takana, mutta Unna edistyy silmissä ja nauttii selvästi. Lukuisat tunnit erilaisten hajuaktiviteettejen parissa näkyvät ja olisin ollut yllättynyt, jos se ei olisi oivaltanut nopeasti tämänkin haistelun ideaa, mutta totta kai treenattavaa ja tekemistä on paljon, jos lajissa  haluaa oikeasti edistyä. Aloitimme kuitenkin nuuhkuttelun ihan vain omaksi iloksemme ja katsotaan nyt, kasvaako nälkä syödessä kisoihin asti. Nälän kasvamisesta puheen ollen, on mieli tehnyt kovasti taas koiratanssin pariin. Temppuja olemme harjoitelleet uutterasti, mutta koreografiatreenit ovat olleet vähäisiä treenihallin puuttuessa.

Oma henkilökohtainen treenitavoitteeni - zen-tilan ylläpito vaikka Unna tekisi mitä - on sujunut suhteellisen hyvin, vaikka aivan täydellisyyteen en olekaan kyennyt. Tavoitteeni on siis välttää Unnalle hermostumista viimeiseen asti ja pyrkiä suhtautumaan Unnan satunnaisiin tunteenpurkauksiin jämäkällä lempeydellä. Ja no, peiliin katsomisen paikka. Noin neljä kuukautta tätä mielenhallintaa harjoitettuani, tuntuu, että Unna on ollut keskimääräsistä rennompi ja hankalia tilanteita on ollut melko vähän. Varsinkin loma ja koko alkuvuosi sujui ja on sujunut ihan valtavan hyvin ja ennen kaikkea olen riemuinnut siitä, miten Unna on kyennyt säilyttämään entistä useammin suhteellisen rennon mielentilan vieraita koiria ohittaessamme! Muuten käytössä ovat samat vanhat menetelmät kuin tähänkin asti, eli vastaehdollistaminen ja vaihtoehtoisten toimintamallien vahvistaminen. Matkalla ollaan edelleen, mutta eteenpäin on menty ja mennään.