Lapinporokoiratyttö Unna tassutteli elämääni keskellä kesää Tinttaraisen kennelistä Lieksasta. Palleroinen oli vuosien odotuksen täyttymys. Haaveena oli, että Unna varttuisi aikanaan pelastuskoiraksi. Tässä blogissa kerron tästä matkasta ja elämästä Unnan kanssa ylipäätään. Maailman helpoin koira Unna ei ole ollut, ainakaan ensimmäiseksi koiraksi, mutta se on opettanut ja opettaa yhä paljon. Ja rakas se on, valtavan rakas!
Luonteeltaan Unna on suuri persoonallisuus - toisaalta se on pehmeähkö ja hieman epävarma koira, joka rakastaa omaa laumaansa ja rapsutuksia. Koira joka rauhoittuu, kun mitään ei tapahdu, jonka kanssa on helppo kulkea ja olla ja joka lukee pieniäkin eleitä. Toisaalta taas se on toimintavalmis vahti ja itsenäinen, välillä itsepäinenkin porokoiraneiti, joka kiihtyy helposti, oppii nopeasti ja muistaa pitkään, kaiken.
Unna palkkautuu ruualla, ja leikkimistä se rakastaa!
Unna koiranetissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti