Venekoirailuista ja muista kertominen jää tuleville kerroille, sillä teimme Unnan kanssa ihan uuden aluevaltauksen ja suuntasimme kohti Saloa ja koiratanssikisoja. Koiratanssi on kummallekin aika uutta, vaikka temppuja onkin varastossa jo valmiiksi iso kasa. Toukokuussa kokosimme ohjelmamme kasaan ja heinäkuun alussa oli tarkoitus jo kisata, mutta emme tuolloin mahtuneet mukaan. Koko kesäksi tanssi sitten jäikin ja elokuussa teimme kotona ohjelmaa vain harvakseltaan. Siksi hieman hirvittikin, kun päätin kuitenkin ilmoittautua mukaan vain reilu kolme viikkoa ennen kisoja tietäen, että noista kolmesta viikosta kaksi Unna olisi hoidossa, kun olisin itse reissussa.Kotiin palattuani meinasikin iskeä epätoivo, sillä jäljellä olevina kolmena päivänä ennen kisaa Unna tuntui unohtaneen aivan kaiken. Keksi ihan omia muuvejaan tai vain laittoi koko homman aivan leikiksi. Kenraaliharjoituksetkin menivät niin penkin alle, että toivoin voivani perua koko kisan ja asetin ainoaksi tavoitteeksemme, että Unna häiriöherkkänä tyyppinä vain keskittyisi tekemiseen...
Kisapaikalla paineet kasvoivat, sillä verryttely- ja odotusalue olivatkin yllättäen suoraan "lavan" edessä niin, että koiran oli koko ajan mahdollista nähdä, mitä siellä oikein tapahtuu. Mietin kuumeisesti, miten saan luotua meille sen kuuluisan oman kuplan ja päätin noudattaa rallytoko-treeneistä tuttua kaavaa, että kun otan koiran häkistä, mennään aivan suoraan treeniin ja palataan sieltä taas takaisin häkille (kummitytölle piti tosin vinkata, että vilauttaa palkkapurkkia, jos Unna on juoksemassa suoraan häkille suorituksen jälkeen - tämä vinkki olikin tarpeen). :) Päätin ottaa Unnan myös ennen suoritustamme olleeseen "alueeseen tutustumiseen" hetkeksi, ettei paikka olisi aivan uusi. Tässä kohtaa taktiikkani toimi hyvin, sillä Unna keskittyi hyvin, vaikka yhden toisen koiran kanssa tulikin hetkeksi puolin ja toisin vähän suukopua siinä matkan varrella - palautui siitä kuitenkin saman tien ja jatkoi satunnaisten temppujen tekemistä kanssani. Muutaman minuutin jälkeen vein Unnan häkkiin ja kävin ohjelman vielä itsekseni tilassa läpi.
Suoritukseen otin Unnan häkistä vasta esittelymme aikana. Se kulki hyvin orientoituneena kanssani aloituspaikkaan ja oli siinäkin vielä hyvin kontaktissa. Lähtiessämme liikkeelle, Bob Marleyn tahtiin, tarkoituksenamme heittäytyä rantatunnelmiin, sen nenä meni kuitenkin hetkeksi hämmentyneenä mattoon ja ehdin jo ajatella, että juuttuu sinne (videolta kuulin, että joku koira alkoi haukkui tässä kohtaa ja haukkuikin sitten koko suorituksemme ajan, vaikka muuten hallissa oli ollut aika hiljaisia koiria). Sain kuitenkin Unnan huomion taas itseeni vaikka ensimmäisistä neljästä kiepistä onnistuikin vain yksi ja meno oli todella tahmeaa. Kieppejä seuranneista pujotteluista se innostui (videolta muutos näkyy hyvin), mutta peruuttaminen edelläni ei onnistunut lainkaan vaikka olikin muuten innoissaan. Myös "ryöhii", eli hitaasti hiipiminen jäi luoksetuloksi. Tämän jälkeen ohjelma alkoi sujua paremmin ja yhdessä juostessa oli jo aivan fiiliksissä! Oma eläytyminen jäi vielä varsin suppeaksi ja huivikin viuhui vähän missä sattui, huomasin myös kohtia joita joudun ohjelmassa vielä hiomaan (yhdessä kohtaa mm.tila meinasi loppua kesken...). Tavoitteemme kuitenkin siis täyttyi pääasiassa ja ehkä palaamme vielä kehään hiotumman ohjelman kanssa. Sijoitus oli tällä kertaa 12/16, mutta vain 1-3 pisteen erolla noin viiteen edellemme sijoittuneeseen. Ennen kaikkea olen tyytyväinen, että saimme hyväksytyn suorituksen ja että Unnalla näytti olevan kivaa ja se tsemppasi hienosti sille vaikeassa tilanteessa.Ohjelmaamme kuuluu takaperin peruuttaminen itseni ympäri, mistä moni on kysellyt, miten olen sen opettanut. Lähtökohtana oli, että koira osasi jo peruuttaa takaperin seuruussa ja myös kääntyä seuruussa peruuttaen, sen jälkeen etenin pääpiirteissään näin:
1. Peruutimme yhdessä ympyrää
2. Aloitimme yhdessä ympyrän, mutta jäinkin puolitiehen ja ohjasin yläkulmasta namilla Unnaa jatkamaan matkaa, palkkasin jo muutamasta askeleesta oikeaan suuntaan.
3. Vähensin omaa matkaani ja lisäsin asteittain Unnalta vaadittavaa liikettä.
4. Pysyin paikoillani ja ohjasin Unnan namilla koko liikkeen, nimesin sen.
5. Häivytin pikku hiljaa käsiapua ja omaa vartalon liikeapuani pois.
Loppujen lopuksi Unna oppi liikkeen aika nopeasti, kun ymmärsi, mihin pyrin. Nykyään se on yksi sen lempiliikkeistä.
Tanssikuvat: Silja Ryhänen
