Rauniomainen ympäristö on aina Unnalle hieman haastava, kun ei malttaisi oikein tarkentaa kunnolla piiloille asti ja saikin tehdä muutaman ilmaisun kahteen otteeseen, kun oli hieman huolimaton. Ison sorakasan päälle jemmautuneella löydöllä jäi hetkeksi haukkumaan mulle, kun ei olisi millään viitsinyt vaivautua rullan kanssa alas... se kyllä laskelmoi aina kaiken. :D Tuli sitten kyllä, kun kävelin vaan pois. Kokonaisuutena kuitenkin kivaa työskentelyä.
Iltapäivän treeneissä tarkennukset jatkuivat ja teki oikein hyvin töitä. Intoa täynnä. Illan leirikisassa taas ensimmäisellä rastilla olisi pitänyt noutaa isoa palloa kahvasta. Osaahan Unna noutaa, mutta ei me olla mitään noin suurta treenattu. Tyytyväinen olinkin sitten, kun muiden koirien läsnäolosta huolimatta, pimeässä ympäristössä sain sen kahdessa minuutissa tarttumaan palloon ja raahaamaan sen pallon mun perässä halutun viisi metriä edes yhden kerran! :) Unna oli vähän sitä mieltä, että pallo oli outo, oudon hajuinen ja liian painava. Toisessa tehtävässä Unna jäi odottamaan, kun itse mittailin matkaa ja arvioin etäisyyttä. Siellähän tuo pimeällä pellolla napotti hienosti, samoin kun miljöbaanan viimeisellä rastilla, missä koirat olivat rivissä maassa makuussa ja kukin ohjaaja kiersi vuorollaan koko porukan edestä.Sunnuntain treeneissä otin pienen alueen ja tarkennukset jatkuivat. Unnalla oli todella paljon virtaa ja hieman oli kiirehtimisen makua, kun ei olisi oikein malttanut tehdä kaikkea niin justiinsa. Mutta kyllä sitäkin hieman harmitti, kun ei malttanut odottaa, että otan rullan suusta ja pudotti sen... saman tien tuhahti ja lähti maalille nostamaan rullaa uusiksi...
Yksi ihme mörköilyjuttu oli taas, mutta toivotaan, että unohtaa moiset uhat pimeässä, kun syksy etenee ja pimeys ei vaan poistu. Ylemmässä kuvassa ollaan miljöbaanalla, tehtävänä oli nostaa koira korokkeelta harteille ja kiertää pieni lenkki. En ole nostanut Unnaa harteille aikaisemmin korkealta, maasta vain. Oli hieman ihmeissään.
Kuvat: Ismo Mannila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti