Perjantaina Unna osallistui hälytystreeniin. Treeni alkoi Vaakkoin ulkoilualueen suunnalla jälkitehtävällä ja jatkui Mäkkylässä. Jäljen treenaaminen on ollut taas meillä vähissä ja eihän se jälki nyt Unnalla vieläkään ihan hirmuisen vahva ole, joten odotukset eivät olleet jälkitehtävän suhteen korkealla. Tehtävänä oli nostaa jälki noin puolen kilometrin matkalta ja ajaa sitä max. 100 m. Unna nosti ryteikköön yhden jäljen ja ajoikin sitä n. 40 m, mutta sitten meno muuttui niin epävarmaksi, että jatkettiin tien varren tarkastamista (myöhemmin kuulin, että jälki olisi ollut oikea). Tarkastettavan alueen loppupäässä Unna nosti hyvin topakkana taas jäljen, ajoi sitä hevosenkengän muodon tien reunaan ja olisi kovasti halunnut jatkaa, mutta toinen koira nosti sen ja jatkoi sallitun 100 m, mitään ei kuitenkaan löytynyt ja Unnaa harmitti, että se ei saanut jatkaa jälkeä tien yli. Itselleni heräsi tietenkin kysymys, että oliko riistajälki, mutta jälkeä jatkanut koira ei ole yleensä kiinnostunut riistajäljistä, eli olisiko ollut ihan joku ulkopuolinen ihmisjälki? No, se jää nyt arvoitukseksi, mutta topakkana sitä ajoi eikä seilannut sivuille, kuten usein riistajäljellä. Pitää taas ottaa itseä niskasta kiinni ja jatkaa jälkitreeniä, puuh.
Mäkkylässä tehtävänä oli pienen metsäpläntin tarkastaminen, joka oli täynnä poteroita jne. Alue sijaitsi aivan kehä ykkösen vieressä, missä ei ollut aitoja ja oli siten meille varsin haastava, sillä pelkäsin pupuja ja kontrolloin Unnan menoa melkoisesti ensin liinalla ja sitten suullisesti. Alueen tarkistamisesta haastavaa teki myös sen ryteikköisyys ja poterot/juoksuhaudat, joiden yli ei päässyt joka paikasta ja jotka kiemurtelivat, miten sattuivat. Unna nostelikin hajua moneen otteeseen, mutta osin tiukasta kontrollistani johtuen ei päässyt työstämään sitä heti kunnolla (en päässyt juoksuhaudan yli itse sinne, minne Unna oli menossa ja totesin, että edetään järjestyksessä). Myöhemmin Unna ei saanut enää hajua samasta kohdasta. Alueen puolivälissä nosti taas hajua, mutta halusin ensin tarkistaa yhden poteron ja kutsuin Unnan juoksuhaudalle - tuli vastentahtoisesti, tarkasti juoksuhautaa kohteliaisuudesta kolme metriä ja lähti taas työstämään hajua, joten annoin mennä. Kohta kuikuilikin yhteen poteroon/juoksuhautaan ja tuli sitten ilmaisemaan rulla suussa. Ja siellähän se meidän etsittävä sitten makoilikin. Omaan työskentelyyni en ollut erityisen tyytyväinen, mutta Unnan työskentely oli hyvää ja erityispisteitä se sai mun "hallitusta uhmaamisesta", kun haju oli nenässä vahvana. Hyvä ja opettavainen treeni siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti