Eilen oli Unnan etsintätreenin vuoro. Alue oli iso, mutta sain jakaa sitä haluamiini lohkoihin ja käydä niitä haluamassani järjestyksessä. Ensimmäinen lohkoni oli kooltaan vain n. 4-5 ha, mutta siinä oli aika isoja korkeuseroja eikä käytössä ollut paperikarttaa, joten kartturi joutui suunnistamaan gps:llä. Itse olin hieman huonolla tuulella jo lähtiessä. Isojen korkeuserojen ja melko paikallaan pysyvän ilman takia päätin tarkistaa aluetta n. 50 metrin sektoreissa. Alue oli erittäin riistaista ja matkalta löytyi myös riistan syöttöpaikka. Pimeä tuli jo, kun aloitimme alueen läpikäyntiä.
Aloitin etsinnän jo siirtymästä. Unna liikkui pääasiassa kivasti. Muutaman kerran meinasi riistan hajut viedä ja jouduin jokusen kerran kutsumaan napakammin, mutta kyllä se joka kerta sitten tuli - harmitti, kun pilli jäi kotiin. Syöttöpaikalla tilttasi hetkeksi hajuihin ja jouduin ottamaan pieneksi hetkeksi liinaan, että sain kierrokset alas, mutta kykeni jatkamaan sitten ihan hyvin. Yhdessä vaiheessa nosti kaukana poluista hieman ihmisen hajua, mutta ilmeisesti haju tuli kauempaa tms., kun ei sitten lähtenyt sitä työstämään sen enempää.
Alueen tarkastaminen eteni varsin rauhallisesti pienten suunnistusongelmien jne. takia. Unna kyllä kävi todella kivasti pyynnöstä katsomassa kivikkoja ja kallion lakia tarkemmin. Reilun tunnin etsimisen jälkeen (siirtymän kanssa puolitoista tuntia) saimme toisen alueen (ensimmäinen alue oli tässä vaiheessa lähes läpikäyty). Siirryimme alueelle ja taas aikaa turhraantui gps:n ihmettelyyn (paperikartta on kiva, vaikka gps myös hyvä onkin), lopulta olimme kartalla ja päätimme melko pian etsinnän aloitettuamme siirtyä kohdetarkastuksen tekemiseen, kun ilta meinasi loppua kesken... Kohteena oli kaksi isoa jyrkännettä - hetken itäistä jyrkännettä tarkistettuamme, kohde-etsintä tarkentui vielä läntiseen jyrkänteeseen. Lopulta Unna otti selvästi hajun jo yllättävän kaukaa, kun vasta lähestyimme läntistä jyrkännettä. Sai tehdä tosissaan töitä tarkentamisen suhteen ja ilmaisi lopulta rinteessä olevan kiviröykkiön. Yhdessä sitten ihmettelimme, missä piilossa löytömme oikein on, kun Unna tuijotti röykkiön koloista sen uumeniin, mutta mitään ei näkynyt. Loppujen lopuksi röykkiön sisältä alkoi kuulua hihitystä ja sen reunalta löytyi pieni kolokin, josta löytömme oli piiloonsa änkeytynyt. Melkoisen hyvä piilo siis! Aikaa meni kaikkiaan 2 tuntia 15 min. Työskentely koirakkona oli kohtuullista, ei aivan niin hyvää, mihin tähtään lähinnä oman huonotuulisuuteni takia. Riistaisella alueella näkyivät ajoittain myös omat luotto-ongelmani Unnaa kohtaan, vaikka Unna tekikin pääasiassa ihan hyvää työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti