Marraskuun harmauden keskelle vähän Unnankin kuulumisia. Tarkoitus oli kirjoittaa jo aikaisemminkin, mutta emäntä on ollut hieman jumissa ja Unnan treenitkin aika vähissä. Jokunen viikko sitten treenattiin pitkästä aikaa rakennuksessa - yhä aktiivisessa käytössä olevalla nuorisoseurantalolla (hienoa, että saamme aina välillä vierailla tämmöisissä paikoissa!).Aamulla olimme olleet jo kyläilemässä ja Unna oli etsinyt ja ilmaissut lapsen. Nauratti treenijärjestelyt "kahden lapsen", koiran ja kolmevuotiaan kanssa. Jätä koira ensin paikallemakuuseen, vie lapsi piiloon läheisen kuusen taakse (pyydä malttamaan hetki piilossa), huomaa, että koira ei ole millään malttanut odottaa, vaan hiippailee (!) selkäsi takana juuri sen näköisenä, että "joo, joo, piti odottaa, mutta kun...", vie koira takaisin paikallemakuuseen, varmista, että lapsi on yhä piilossa, anna koiran käydä ilmaisemassa lapsi ja kun koira palaa näytölle tuleekin lapsi jo iloisena vastaan "Unna löysi mut"! :D
Nuorisoseurantalossa oli kolme kerrosta, näyttämö monikerroksisine verhoineen ja roolivaatevarasto! En halunnut tietää Unnan piiloja, kaveri kyllä tiesi. Unnaa yritettiin hämätä monenmoisilla roolivaatetuksilla, mutta se ei siitä hämmentynyt (vaikka itseni oli pakko kysyä yhdestä, että onko henkilö oikea vai mallinukke...). ;) Mutta, muuten oli kyllä ongelmia. Ensimmäinen piilo oli jostain syystä hirmuisen pelottava Unnasta - ei se henkilö, vaan piilon vieressä oleva rappukuilu (?). Uskalsi kyllä hiippailla varovasti löydölle ja takaisin, mutta ilmaista se ei siinä kyennyt, ei edes vihjesanalla. Vasta kun löytö lukuisten ilmaisuyrityksten jälkeen tuli kaksi metriä eteenpäin (ollen näin itse rappukuilun kohdalla) onnistui se ilmaisukin. En tiedä olisiko sitä voinut hämätä myös toisen löydön samaan rappukuiluun tuleva haju (joka ilmeni myöhemmin, että sinnehän se haju meni). Toista löytöä työstäessään rapuissa liikkuminen onnistui, mutta tarkennuksen kanssa sai tehdä töitä.
Kolmas löytö oli ullakolla roolivaatteiden joukossa "vaatteena henkarilla". Seisoi siis pitkien kolttujen keskellä varsin erikoisena morsiamena (ei meinattu itsekään tajuta missä on!). Unna jaksoi tosi hyvin tarkentaa, mutta toi rullaa melkoisen paljon hajulta ihan siitä vierestä (en hyväksynyt). Lopulta tarkennus onnistui ja haisteli todella tarkkaan henkilöä ennen ilmaisua, että onko se nyt ihan oikeasti tässä. Ongelmia siis oli, mutta jaksoi hyvin tehdä töitä.
Tästä jatkoimme vielä kesäteatterialueelle, mutta siellä sitten päivän paineet valitettavasti näkyivät. Piti tehdä kaksi ihan helppoa ilmaisua, mutta toisen ohi paineli hieman hidastaen, mutta vilkaisematta (hmm, myöhemmin haki ihan hyvin), ja toisen näytölle mennessä hairahtui haistelemaan jotain matkalle. Ei ole tehnyt tuollaisia juttuja aikoihin! Täytyy varmaan säännöllisemmin viedä sitä jaksamisen rajoille.
Muuten ollaan tehty perus ilmaisutreeniä erilaisilla maaleilla - liikehtivillä, puhuvilla, könkkäävillä jne. Viimeksi joku eläin rääkäisi kammottavasti kesken treenin - ihmiset taisivat mennä enemmän hämmennyksiin kuin Unna joka ei piitannut äänestä.
Kuvassa Unna saa palkan viimeiseltä löydöltä. Harmi, että ensimmäisestä löydöstä ei ole kuvaa - oli varsin uskottavan näköinen ilmestys! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti