Tuulisissa tunnelmissa marraskuun hälytreenissä

Marraskuun hälytreeneissä etsittiin lievästi kehitysvammaista naista ja hänen siskoaan varsin tuulisissa tunnelmissa. Treeni oli Vuosaaressa Skatan tilan ympäristössä ja tuuli puhalsi mereltä varsin navakasti. Koiria oli hommissa kolme, kaikki kolme vierekkäisillä alueilla. Meidän alue oli siinä keskellä ja se käsitti notkelmia, kalliota, tiheätä puustoa ja rajautui kahdelta sivulta ulkoilureitteihin, joilla kulki aika paljon väkeä (ja kahdella muulla sivulla oli toisten koirien alueet). Tuuli oli kyllä kova, mutta samalla varsin puuskittainen ja pyörivä.

Lähdimme kartturin kanssa etsimään aluetta suunnitelmamme mukaan, mutta kohta jo muutimme hieman suunnitelmaa, kun koira merkkaili alueiden rajalla kovasti jotain (myöhemmin kuulin, että toinen koira oli jo ehtinyt tehdä löydön niillä main). Unna oli täynnä virtaa ja liikkui hyvin. Kahteen kertaan se otti alueella vahvan hajun ja lähti työstämään sitä, mukavasti kyllä odotteli aina välillä, kun kömmin perässä. Ensimmäisellä kerralla nähtiin ulkoilija ennen Unnaa ja kiittelin sitä ja ohjasin takaisin päin. Toisella kerralla se jäi haukkumaan ulkoilijaryhmälle pienen matkan päästä.

Alueen pusikkoisesta nurkasta Unna löysi hanskan. Ilmaista se ei sitä muistanut, mutta nuuhki ja otti suuhun. En heti tajunnut, että kyseessä on hanska ja käskin jo irrottaa siitä, minkä ikinä maasta noukkikin. Täytyy muistaa tehdä välillä esinetreeniä, kun ilmaisee esineitä nykyään tosi huonosti, vaikka yleensä reagoikin. Epäilin jo, että kuuluuko hanska harjoitukseenkaan, kun oli aivan märkä, mutta kuului se, oli viety sinne edellisenä iltana.

Alueen kulmassa tavattiin toinen koirapartio ja vähän sitä ennen Unna otti hajun naapurialueelta ja oli lähtemässä sen perään. Kutsuin kuitenkin pois, kun oli selvästi naapurialueen puolella enkä tiennyt kuinka pitkälle hajua tarkentaisi. No, oltiin oltu kuulemma melkoisen lähellä "kadonnutta", mutta eipähän viety sitten ainakaan kavereiden löytöä...

Aluetta ei ollut enää paljoa jäljellä ja valmistauduin jo henkisesti ilmoittamaan sen tyhjäksi, kun meiltä kyseltiin sijaintia ja käskettiin odottaa. Saimme sitten jättää alueen kesken ja tehdä vielä kohdetarkastuksen vähän matkan päähän - naiset olivat löytyneet, mutta nyt oli velikin hukassa. Kohteessa näimme etsittävän henkilön ennen Unnaa (tulimme tuulen alapuolelta), mutta päätin mennä suunnitelman mukaan ja antaa Unnan löytää. Se nappasikin sitten heti hajun ja ilmaisi hyvin tutun paikallaan pyörivän henkilön, joka oli heittänyt takin maahan.

Unna toimi siis oikein kivasti ja yhteistyökin tuntui hyvältä. Tuulen epätasaisuus näkyi hyvin sen tarkennuksissa, kun lähti ulkoilijoiden hajulle - välillä kadotti hajun ja nappasi sitten sen taas uudestaan jne. Tällä kertaa allekirjoittaneellakin oli sellainen olo, että homma on hanskassa myös alueella etenemisen jne. suhteen. Välillä kun sitä ihmettelee, että miten sitä aluetta oikein kannattaa tarkistaa, että koiralla on parhaat mahdollisuudet tehdä töitä.

Kuvassa ollaan ilmaisutreeneihin lähdössä pari vuotta sitten. Keli oli samanmoinen kuin tänään, mutta vähemmällä tuulella - kovin harmaata kuitenkin siis.