Korkeita piiloja ja jälkijuttuja

Treenaillaan, mutta enemmänkin voisi. No, joka tapauksessa. Viimeisimmässä treenissä teemana olivat hankalapääsyiset piilot. Treenattiin Röykässä ja eka maali oli löytänyt sellaisen kallionkolon kielekkeen takaa, että hyvä, etten tipauttanut Unnaa kolmea metriä alas, kun autoin pääsemään sinne piilolle asti, enkä tajunnut, että kääntyy (ei peruuta) piilolta tullessaan... Selvittiin horjahduksella ja säikähdyksellä. Tämän piilon ilmaisi valitettavasti vahvalta hajulta, kun ei päässyt luokse eikä nähnyt löytöä - toivoisin sen silloin haukkuvan, minkä se yleensä tekee, kun ei pääse perille asti. Puussa olevan kanssa toimikin niin ennen ilmaisua, mutta tämän kyllä näki, kuten videosta näkyy. Treenien jälkeen sai leikkiä iki-ihanan Hessun kanssa. Kaverusten riekkua löytyy toisesta videosta. (Pahoittelut, että videota joutuu katselemaan pää kenossa...)

Pari päivää sitten tein taas pitkästä aikaa jäljen. Pituutta oli 200 m (kerrankin jopa mittasin matkan), ikää 50 min (eli varsin tuore), mutkia ja käännöksiä jonkin verran. Tarkoitus oli, että Unna hakisi ja ilmaisisi ensin normaalisti esineen ja nostettaisiin siitä jälki (haluan, että se vapaana ilmaisee esineet rullalla ja liinassa jää makaamaan esineen viereen). Myöhemmin matkan varrella oli yksi esine. Maasto oli mutamaata vanhoilla lehdillä kuorrutettuna, sammalikkoa, puunrungon ylityksiä, risukkoa, nousuja ja laskuja.

No, en mä tiedä mikä ajatustenlukijakoira mulla on, kun nosti saman tien jäljen ja jäljesti vapaana ekalle esineelle... Siinä meni ensin makuulle ja pientä hämmennystä aiheutti, kun halusinkin rullailmaisun, mutta sain sitten mitä halusin (ajatuksena on, että jos kaukana musta jäljestää oma-aloitteisesti esineelle, tai löytää muuten esineen, ei siellä turhaan maassa makuillen odottele mua). Kytkin sitten koiran tässä liinaan, otin rullan pois ja lähdettiin varsinaisesti jäljestämään. Alkuun teki oikein tarkkaa työtä, vaadin siltä aika vahvaa vetoa, että edetään ja sitäkin sain. Toinen esine ja sen ilmaisu (maaten) meni ok, vaikka vähän rullaa nyt etsikin. Kolmatta kohti kuono nousi välillä turhan korkealle, mikä kostaantui 20 m ennen vikaa esinettä (otti ilmavainua). En ollut merkinnyt jälkeä, joten muutama minuutti etsittiin sitä uusiksi, mutta kyllä Unna sen lopulta löysi ja päästiin kunnialla loppuun.

Ok suoritus. Nyt pitäisi oikeasti tehdä vanhempia jälkiä vaihtelevissa maastoissa ja toisaalta myös lyhyitä tarkkuusjälkiä pienillä esineillä. (Ja olisihan se hyvä jos ne olisi välillä jonkun muun kuin mun kävelemiä...). Onnistuisinkohan jos ottaisin tavoitteeksi edes yhden jäljen ajon viikossa, vaikka ihan pieni harjoitus.

Kuva on viime syksyn yhdestä hälytreenistä.

Kuva: Päivi Kokko

Videot: Tanja Mykkänen