Pääsiäinen meni mukavasti retkeillessä ja treenatessa. Perjantaina ja maanantaina treenattiin ja sunnuntaina oltiin Porkkalanniemessä retkellä. Metsässä kuljettiin toki muutenkin ja Unna pääsi leikkimään taas Huima-lapinkoiran kanssa.Perjantaina tehtiin pieni etsintätreeni kolmella löydöllä, joista yksi heilutteli nakkia Unnan nenän edessä. Vauhtia oli taas neidillä melkoisesti ja ensimmäisen nouti n. 100 metrisen irtoamisen kera - hyvä kun rullaa malttoi luovuttaa. Toisena oli nakki-tyyppi. Tarkoitus oli, että Unna ei nakkia saisi, mutta salamannopeasti se oli napannut nakin suoraan kädestä (yllättävää röhkeyttä!) :D ja heti sen perään rullan suuhunsa. Kolmannelle irtosi myös jonkin verran. Ohjattavuus säilyi koko ajan, mutta vauhtia oli tosiaan melkoisesti!
Maanantain treeneissä vuorossa oli paikkaa vaihtava löytö. Irtosi taas sen 100 metriä ensimmäiselle ja haki paikkaa vaihtavan ykkösenä. Ilmaisusta palasi löytöpaikalle ja pieni hetki meni, ennen kuin tajusi piilon nyt tyhjäksi. Hämmennystä seurasi muutama hassu pomppuloikka ja pikku pyörähdys, kunnes löysi kadonneen uudestaan ja ilmaisi uusiksi. Multa ei nyt apuja kysellyt, mistä olin kovin iloinen. Kaksi muutakin löytyivät varsin vauhdikkaissa merkeissä. :) Treenimäärät eivät ole vieläkään sitä mitä toivoisin, mutta ainakin intoa on vähintään tuplasti! :DPorkkalanniemen retki meni rauhallisissa tunnelmissa. Unna joutui retkeilemään kytkettynä, kun väkeä oli jonkin verran ja alueella liikkuu peuroja niin kovin kovasti (kevät on saanut Unnan taas kiinnostumaan metsän asukeista aiempaa enemmän), joten luotto ei ole tässä asiassa aivan sataprosenttinen juuri nyt. Syötiin eväät nuotiopaikalla ja Unna järsi löytämäänsä peuran sarvea. Ihmisiä vain ilmestyi yhtäkkiä hirmuisesti eri suunnista ja jouduin hieman "neuvottelemaan" Unnan kanssa vahtimisen voluumista ja tarpeesta... huoh. Kaksi muuta kuvaa ovat meidän päivälenkiltä.
Treenikuvat: Ismo Mannila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti