Päästiin lopultakin pieniin ilmaisutreeneihin asti! Iltatyöt ovat siitä mainioita, että aamulla ehtii ottaa pikku treenit, jos seuraa vaan saattuu löytymään tarpeeksi läheltä. Oltiin Lohjan liikuntakeskuksen pihassa ja piiloja oli kolme - lumikasaan pressun sisällä kevyesti haudattu, korkeat ritilärappuset ritilätasanteineen ja katsomo. Tiesin jo ennakkoon, että kakkospiilo tulisi olemaan vaikea, mutta sitä en arvannut, että se olisi niin vaikea.
Unna oli intoa täynnä päästessään hommiin ja lumikasajemma oli nopeasti löydetty. Sitten oli ritilärappusten vuoro. Unna yritti ensin ilmaisua rappusten alapäästä, ettei olisi tarvinnut mennä rappusiin, mutta kun se ei kelvannut lähti kiipeämään. Lähes ylhäällä (n. kolmessa metrissä) sille iski kuitenkin yllättäen paniikki ja hyppäsi (!) alas sillä seuraamuksella, että kaatui kyljelleen. Säikähdin, sillä ensimmäisenä oli tietenkin mielessä, että mites selkä! Vaikutti kuitenkin olevan ihan kunnossa vaikkakin hieman typertynyt ja lähti kiipeämään uudestaan. Tuin sen menoa henkisesti perässä kävellen ja huterasti päästiin ylös asti, missä sitä jännitti niin paljon, että ei oikein uskaltanut kääntyä ympäri ja kun kääntyi, ei ilmaisu onnistunut. Aikamme ihmeteltiin asiaa ja sitten käytiin yhdessä vähän alhaalla hengittelemässä. Uusi yritys, mikä meni nyt edellistä hieman reippaammin ja lopulta sai rullankin nostettua ja tuotua metrin matkan mulle - erävoitto peloista siis! Viimeinen olikin sitten mukavan helppo ja Unna etsi ja ilmaisi henkilön häntä iloisesti heiluen. :)Ekassa kuvassa ne pelottavat ritilärappuset! Toisessa Unna tulossa katsomo-piilolle.
Kuvat: Noora Lavonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti