Sukkahousunpaloja bongailemassa...

Vaihteeksi jälkitreeniä. Tein Unnalle aika haastavan 450 m pitkän metsäjäljen. Matkan varrella oli 11 pientä esinettä, joista kaksi kovia, loput tekstiilejä (kuvassa). Jälki kulki maastossa, jossa oli runsasta aluskasvillisuutta, risukkoa, kangasmetsää, hiekkatien ylitys ja tien reunaa, ojan ylitys, kaltevaa pintaa, supikoiran vanhan vessan ohitus, ja peurapolulla kulkemista. Jälki ehti vanheta ennen ajamista vain 45 minuuttia ja ilma oli lämmin (+ 20), mikä näkyi siinä, että tuore haju levisi ajettaessa melkoisesti.

Unna nosti jäljen ok ja lähti painamaan vauhdilla (kirosin jo alkumatkasta, kun en ollut laittanut pitkää paitaa päälleni ja jalassakin olivat lyhytlahkeiset housut...). Jonkin verran kuono tosiaan nousi jäljeltä turhan ylös ja välillä haki jälkilinjaa enemmän. Pariin otteeseen sai haeskella sitä hieman. En merkannut jälkeä lainkaan, joten Unnan varassa mentiin. Ensimmäinen suuri ongelma tuli tiellä, oli jatkamassa tien yli suoraan (tämä oli kullanarvoinen vinkki jälkiseminaarissa, että jälkiä ei saisi jatkaa suoraan teiden yli, kun koirat oppivat nopeasti olettamaan niin, mikä tuli nyt todistettua...). Kun jälki ei sitten jatkunutkaan suoraan tien yli, oli Unnalla siinä tiellä sitten ongelmaa löytää sitä jälkeä ja jouduttiin lopulta tekemään uutta nostoa pusikkoon janalta. En muistanut tarkkaan, mistä käännyin tieltä pois, mutta kyllä Unna sen sitten lopulta löysi, kun aikamme ihmeteltiin (olisi tosin jäänyt löytymättä, jos en olisi yhtään tiennyt, mihin päin suunnata).

Tien jälkeen sujuikin taas ok, ojan ylitys meni hienosti, samoin ulosteläjän ohitus. Noin 20 metriä ennen jäljen loppua, tulivat vanhempani kotiin 200 metrin päähän ja Unna nosti vahvasti ilmavainua heistä. Malttoi sitten kuitenkin jatkaa jäljen loppuun. Matkan varrelta Unna löysi 11 esineestä 6, joita tarkensi koko ajan paremmin. Itselläni oli vaikeuksia löytää esineitä, vaikka Unna ne ilmaisi ja avuliaasti sitten sen lisäksi, että yritti tähdätä ne käpälien väliin, vielä kuonolla osoitti osaa esineistä, että tuossa. En olisi todellakaan löytänyt esineitä ilman koiraa! Aikaa jälkeen meni 16 min mukaan lukien tien harhailut.

Jälki oli melko vaativa Unnalle, ja sen tiesinkin sitä tehdessäni. Siinä näkyi hyvin myös treenattavia osa-alueita:

1. Tehtävä vanhempia jälkiä, ettei levittäisi niin paljon hajua ja Unna tekisi töitä nenä tiiviimmin jäljellä.
2. Jäljen nostot esineiltä - nostaa helposti kuononsa ylös lähtötohinassa, kun jatkaa, jolloin epätarkka lähtö (tätä mietittävä, mikä auttaisi).
3. Teidän ylitykset niin, että jälki ei menekään suoraan yli!!!
4. Yleinen tarkkuus!

Innoissaan tuo oli kuitenkin. :) Vanhempieni talolle palatessamme tuli vielä yksi suunnittelematon reagointiharjoitus, kun ulko-ovi oli auki ja kehotin Unnaa menemään sisälle katsomaan olisiko siellä joku - oli jo menossa, kun 3 metriä ennen ovea nosti kuonoaan ja aivan täysiä syöksyi talon taakse n. 100 metriä kasvimaalle, missä äitini olikin. Rapsutusten jälkeen tuli vielä ilmaisemaan löytönsä minulle (ilman rullaa tietenkin) syöksymällä viereen rullanluovutusasentoon... kehotin sitten vielä näytölle. :D