Taajamaetsintää ja vappu Joutsijärvellä

Tämä kirjoitus olisi ehkä pitänyt jakaa kahteen osaan, mutta mahdutan nyt kaiken samaan tekstiin. Puolitoista viikkoa sitten oli hälytreeni Viikissä. Alue oli Viikin yliopiston kampusta - paljon kulmia, koloja, rakennusten sivustoja. Unna teki hyvin hommia, oli innoissaan. Jossain vaiheessa alkoi näkyä kuitenkin pientä turhautumista, kun toistuvasti kerroin sen ehdottamista liikkujista, että ne eivät ole mukana leikissä. Lopullisesti meinasi hermostua mulle, kun edes lippua nostamassa ollut maassakyykkijä ei kelvannut! Siinä vieressä nostelikin rullaa sitten tyhjästä, kun käväisi puskan takana. Hieman myöhemmin reagoi todella vahvasti johonkin hajuun ja katosi vauhdilla sellaiseen lokerikkoon, palasi heti rullan kanssa ja ajattelin, että nyt tuli löytö, mutta ei - tyhjää vain! Katseli kyllä kovasti ylöspäin tikkaisiin ja katollekin, että olisiko joku sitten viettänyt siellä aikaa ja kiivennyt katolle?

Oltiin kierretty jo lähes koko alue ja valmistauduttiin ilmoittamaan se tyhjäksi, kun johto kyseli tilannettamme. Sitten saimme pyynnön siirtyä "avunhuutojen" suuntaan. Avunhuutojen sijainti ei vain meinannut selvitä millään, kun piti olla alueellamme, mutta mitään ei löytynyt. Loppujen lopuksi seisoskeltiin passissa noin viisi minuuttia, kun kartturi selvitti asiaa. Uusilla koordinaateilla suuntasimme hieman alueen ulkopuolelle ja samaan aikaan kun Unna melkoisen epävarmasti lähti hajulle näin itsekin henkilön kuusen alla istumassa. Odotin ilman muuta Unnan ilmaisevan henkilön, ilmaisu kun ei ole ollut sille mikään ongelma, mutta nyt kävikin luona ja tuli hyvin kysyvänä ilman rullaa luokseni! Katsoin vain koiraa, niin palasi sitten uusiksi löydön luo ja ilmaisi ok. Sittemmin olen vaivannut päätäni, miksi jätti ilmaisematta, enkä ole keksinyt muuta kuin että niin monet kehotukset ohikulkijoiden jättämiseksi (ihmisiä oli todella paljon liikkeellä) ja vielä viretilan lasku ennen löytöä aiheuttivat hämmennyksen. Jatkossa siis runsain mitoin reagointitreeniä niin liinassa kuin vapaanakin sekä taajamatreeniä. Harmitti kuitenkin.

Sittemmin ollaan tehty jokunen reagointitreeni erilaisilla treenijärjestelyillä treeni-idean toteutuessa paremmin tai huonommin. Unna on tehnyt osansa kuitenkin hyvin.

Vappuna vaellettiin Unnan ja kaverini kanssa Joutsijärvellä 27 km, kaksi yötä oltiin liikkeellä. Reitti oli kiva, ilma mahtava ja Unna reipas vaeltaja. Osan matkasta kulki vapaana, osan kytkettynä ihan sen takia, että väkeä oli liikkeellä yllättävän paljon ja Unnan liikkumaetäisyys olisi tällä kertaa ollut melkoisen laaja, varsinkin ensimmäisenä iltana ja ensimmäisenä päivänä - niin en koko ajan jaksanut muistuttaa asiasta. Toisena päivänä liikkumaetäisyys olikin jo parempi. Ensimmäinen yö nukuttiin laavussa ja toinen teltassa. Unna oli taas varsin pätevä retkikoira muuten, mitä nyt sen leiripaikan vahtiminen sai välillä taas allekirjoittaneen hermot kiristymään. Kaiken kaikkiaan vappureissu oli kuitenkin varsin hieno!

Ensimmäisessä kuvassa Unna odottaa laavussa, että tulisin jo nukkumaan. Toisessa kuvassa ollaan pienellä tauolla.

Jälkimmäinen kuva: Marjo Ojala