Vastahan tuo karvapallero tassutteli elämääni ja nyt se täytti jo viisi vuotta! Ihmeellistä. Viiteen vuoteen on mahtunut monenlaista. On ollut niitä upeita hetkiä, kun yhteistyö on tuntunut saumattomalta ja ollaan saavutettu tavoitteita. On ollut niitä rakkaudentäyteisiä hetkiä, kun kostea kuono on painautunut vasten poskea tai koko koira on kiivennyt syliin, ollakseen ihan lähellä. On ollut huonoja hetkiä, kun olen istunut itkien eteisen lattialla, että tästä ei tule ikinä mitään, arjesta ei tule mitään, kun vahtiminen on mennyt taas kerran aivan yli, tai kun ne asiat, joita olen kouluttanut ja kouluttanut, eivät vaan ota toimiakseen. On ollut hetkiä, kun olen sydän pamppaillen odottanut, että palaahan se tältä riistanviemältä reissultaan... On ollut hetkiä, kun olen tajunnut, että nythän tämä sujuu ja me osataan sittenkin ja ollaan menty eteenpäin, sitten kuitenkin! Ja on ollut retkiä, treenejä, lenkkejä, veneilyä, yhteistä elämää. Oma elämä on muuttunut, mutta Unna on.
Viisi vuotta Unna on opettanut, erityisesti kärsivällisyyttä. Samalla se on naurattanut tempauksillaan ja ihmetyttänyt älykkyydellään. Se on näyttänyt, että kaikki ei mene aina kuten oppikirjoissa ja muistuttanut, että ilman luottamusta ei saavuta mitään.
Viiden vuoden aikana olen tutustunut myös lukuisiin uusiin ihmisiin Unnan ja koiraharrastuksen kautta ja päässyt paikkoihin, joihin muuten en todellakaan olisi päätynyt. Olen oppinut paljon myös itsestäni. Unna on koira, mutta myös rakas perheenjäsen. Kallisarvoinen juuri minulle. Tästä jatkamme, uusia yhteisiä vuosia eteenpäin. :)
Kuva on synttäriaamun aamulenkiltä. Unna ei arvosta aikaisia aamuja, eikä varsinkaan poseeraamista väsyneenä - kuten kuvasta huomaa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti