Hyvälle treenille pistävä päätös

Blogi on elellyt hiljaiseloa koko heinäkuun - hylännyt en sitä kuitenkaan ole. Lähipäivinä on tulossa tarinaa lappalaiskoirien leiristä Rokualta sekä elokuun alun vaelluksesta Urho Kekkosen kansallispuistossa, mutta tähän pari sanaa heinäkuun puolenvälin etsintätreenistä taajamassa.

Treenipaikka sisälsi sekä koulun piha-aluetta, tiheitä pusikoita, omakotialuetta että yhden rypsipellon. Unna teki töitä pääasiassa liinassa, sillä kulkijoita oli paljon. Ensimmäinen löytö tuli kuudessa minuutissa - otti hyvin hajun jo kaukaa ja tarkensi roskakatokseen. Piilo oli lähestymissuunnasta umpipiilo ja löydölle päästäkseen joutui kiertämään reilusti pois piilosta. Kehuin Unnaa sanallisesti löydöstä ja ohjasin oikealle reitille. Reitin löydettyään fokus säilyi hommassa hyvin ja kirmaili perille vapaana liina perässä laahaten - ohi juossut lenkkeilijäkään ei häirinnyt työtä. Ilmaisukin oli erinomainen.

Toinen löytö oli noin parin tunnin kohdalla. Onneksi olin itse tarkkana ja palasin tarkistamaan aidan viertä, sillä ohitimme etsittävän ensin, kun kadulla oli muita jalankulkijoita. Lopulta Unna melkein törmäsi puun varjossa seisseeseen henkilöön, sillä otti vahvasti hajua pihalta puutarhahommissa olleesta henkilöstä.

Toisen löydön jälkeen jatkoimme etsintää, kunnes kahden ja puolen tunnin kohdalla etsintä "johdosta" keskeytettiin. Halusin vielä lopuksi ottaa kokeeksi perässä kulkeneen "kärpäsen" niittypuskaan ja testata, että olisihan etsintätaktiikkamme toiminut, jos puskassa olisikin joku ollut (välillä kun tuntui, että Unna oli vain päiväkävelyllä ja meni puskiin ohjattunakin aika huonosti...) - toimi se, mutta pahaksi onneksi Unna ampaisi näytölle suoraan maa-ampparipesään ja sai tassuunsa piston, löydettävää pistettiin käteen. Unnalle pistosta seurasi hetkellinen henkinen järkytys, mutta kahden päivän päästä se ei ollut kuitenkaan asiasta enää moksiskaan, kun tehtiin ilmaisutreeniä. Hieman onneton loppu siis muuten hyvälle treenille.

Niin ja vaikka Unna tuntuikin olevan päiväkävelyllä hetkittäin, reagoi se kuitenkin vahvasti hajuihin, joiden aiheuttajaa ei nähnyt - joten tekihän tuo hyvin hommia. Miinuksena oli haluttomuus tosiaan mennä puskiin ja pellolla oltaisiin tarvittu pistotyöskentelyn hyvää osaamista (Unna kun nihkeili myös pellolla kulkemista ilman ohjaajaa ja pelto hirmu mutavelliä + en muutenkaan viitsinyt talloa rypsejä..)! Pistot siis treeniin!


Kuva: Ari Takkunen