Tiistaina päästiin Unnan kanssa tekemään kunnon etsintätreeniä. Alue oli Klaukkalassa korkean mäen päällä ja sivustoilla ja sisälsi isoja korkeuseroja, jyrkänteitä, kalliotasanteita, pitkää heinikköä, tiheää nuorta puustoa, kallion lakea ja perusmetsää. Alueella meni jonkin verran polkuja ja törmättiinkin matkan varrella myös kahteen maastopyöräilijään ja koiranulkoiluttajaan. Näihin Unna reagoi haukkumalla paikoillaan (kauempana) kunnes pyysin luokse.
Alueen korkeuserojen jne. vuoksi jaoin sen tällä kertaa kolmeen eri lohkoon. Aloitettiin aloituspistettä lähimmästä lohkosta ja huomasin lohkon lähes tarkastettuamme, että nurkkaan jäi kallioinen hieman isompi läntti, jonka olimme kulkeneet jyrkänteen alapuolelta ja kallion laelta, mutta jota en olisi sanonut tarkastetuksi. Totesin kuitenkin kartturille (kun reittimme jatkui niin luontevasti eteenpäin...), että oikeassa etsinnässä kävisin sen läpi nyt, mutta käydään nyt tämä muu alue ensin ja katsotaan se sitten vielä viimeisenä, jos mitään ei löydy...
Jatkoimme vielä hetken ykköslohkossa ja Unna reagoi vahvasti hajuun. Lähdin tukemaan sitä ja kohta näinkin sen tarkentavan jotain ja menevän maahan makaamaan, mihin jäi tapittamaan mua... Menin katsomaan ja esinehän siellä oli. Näkyi tässä viime aikojen aktiivisempi jälkitreeni, sillä jäljellä ilmaisee esineet maassa maaten, mutta vapaana etsiessään odotan rullailmaisua. Täytyy seuraavassa treenissä olla itse Unnan näköpiirin ulkopuolella, kun löytää esineen ja katsoa mitä tapahtuu. En usko, että se siellä loputtomiin maata tököttää vaan tulee ennen pitkään ilmaisemaan rullalla, kuten uudelleenilmaistessaankin - sen verran se ajattelee muutenkin itse. :D
No, etsintätreeni jatkui ja Unna nosti esineeltä jälkeä. Sen verran hapuilevaa meno kuitenkin oli, että pyysin sen jossain vaiheessa jatkamaan matkaa toiseen suuntaan mihin oli menossa - arvoitukseksi jäi, olisiko ollut vielä oikealla jäljellä. Toinen ja kolmas lohko meni osin pusikoissa rämpiessä. Lämpöä oli melkein 20 astetta ja puolentoista tunnin jälkeen pidettiin viiden minuutin tauko, mikä piristi Unnaa selvästi. Vettä oli liian vähän mukana. Alue oli selvästi riistaista, mutta Unna pysyi tosi kivasti kuulolla ja keskittyi asiaan! Tosin loppuvaiheessa nenän edestä lähti pupu, niin sitä piti käydä pari minuuttia pöläyttämässä... jatkoi kuitenkin palattuaan hyvin hommia heti, kun sai hengityksen tasaantumaan.
Siinä vaiheessa kun alue oli suurelta osin tarkastettu alkoi hiipiä epäusko, että tyhjäkö tämä on, vai missä löytö voi olla... Halusin kuitenkin tarkistaa vielä muutaman kohdan matkalla aloituspisteeseen ja tietysti sen alun läntin... Sitten varauduin sanomaan alueen tyhjäksi. Loppumetreillä löytö jo soitteli, että halutaanko lisävihjeitä - ei, ei haluttu ennen kuin alue oli kokonaan tsekattu.
Sitten sinne viimeiseen nurkkaan. Ensin ensimmäinen kallio alas ja sitten Unna nappasikin jo hajun ja katosi toisen kallionkolon taakse, ensin kuului jokunen iloinen haukahdus ja sitten ilmaisemaan. :) Hyttysten syömä henkilö oli löytynyt, aikaa meni kaikkiaan 2 h 10 min. Josko ensi kerralla joka nurkka heti alkuun. :D Hyvänä puolena saatiin kestoa etsinnälle, mitä kaipasinkin. Hyvältä tuntui tehdä tehdä töitä Unnan kanssa.
ps. ihan siinä lähtönurkassa olisi ollut lippis, josta olisi lähtenyt jälki. Unna kävi haistelemassa lippistä ja lähtikin vähän jäljelle, mutta pysähtyi haistelemaan hajamielisenä jotain takinraatoa, jolloin kutsuin sen luokse, että sain liivit ja rullan päälle. Sitten se olikin jo unohtanut sen jäljenalun, harmi. Ehkä tehdään siis jatkossa jälkiäkin reagointiharjoituksina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti