Viikonloppuna oltiin yöretkellä Kopparnäsissä. Mentiin illan suussa, yövyttiin ja lähdettiin puolen päivän aikaan. Mukana oli Murri-poro emäntineen. Unna oli ilahtunut, kun sai leikkikaverin ja muutenkin se ilahtuu aina kovasti retkistä. Ennen leiriytymistä saivat koirat riekkua yhdessä, mutta leirielämää viettivät sitten kytkettyinä. Harmittaa aina pitää Unnaa leirissä kiinni, kun ei se mihinkään lähtisi, mutta itselle se on helpompaa - Unna kun ei toivota mahdollisia vieraita kovinkaan lämpimästi tervetulleeksi... ilman tuota erittäin vahvaa reviiritietoisuutta se olisikin lähes täydellinen leirikoira. Toinen ikävä puoli on sen erittäin vahva resurssitietoisuus, eli saa olla tarkkana, ettei kaksi koiraa havittele samoja eväitä tai Unna luule sen toisenkin pyrkivän apajille... Unnaa itseään tuskin kiinniolo haittasi. Siinäpä tuo tähysti ja pötkötteli, kuten aina.Telttayö meni taas loistavasti. Alkuyöstä ja aamusta Unnan piti olla aivan lähellä ja nukahdinkin karvaiset korvat lähes suussani. Nyt oli onneksi aamulla makuupussi auki, sillä Unna yrittää aina päästä tunkemaan kuonon kasvoihini, kun herään ja jos makuupussi on kovin tiukasti kiinni, iskee itselleni aina paniikki kun suuaukko on täynnä kuonoa ja karvaa... Kiva sen kanssa on kuitenkin aina retkeillä.
Tänään oltiin koiratanssissa. Unna on siitäkin innoissaan. Kotona yritin tehdä meille koreografiaa - ei ole helppoa ei...Unnan ja Murrin kuva: Riitta Lappalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti