Syksyn ensimmäinen etsintätreeni

Eilen oli Unnan syksyn ensimmäinen etsintätreeni. Halusin pienen e-treenin pimeässä loppupimeäkoetta ajatellen. Koiraahan ei kummemmin pimeän tulo haittaa (mitä nyt mörköjä voi olla enemmän), mutta itsestä se tuntuu aina valoisan kesän jälkeen aluksi vähän kummalta.

Tilauksessa oli siis pieni pimeä etsintätreeni. Alue oli Nurmijärvellä noin 3 ha ja alueella oli kuulemma valoisalla liikkunut vielä paljon lenkkeilijöitä. Lähdettiin kulkemaan alueen pohjoisreunaa pikkutietä pitkin itäkulmaan "tuulen" alle (tuulta ei ollut, mutta ilma liikkui hieman), mutta jo matkan puolesta välistä Unna lähti etenemään kohti alueen keskiosaa, ei kun perään! Koira katosi pimeyteen, vain kulkunen helkkyi, kun kartturin kanssa jäätiin ihmettelemään, miten päästä pieni jyrkkä kallio ylös. Kohta Unna
tuli jo rulla suussa, mietti hetken, miten laskeutua se kallio, löysi jonkin reitin, josta loikkia alas, toi rullan ja katosi samaa reittiä. Kömmittiin sitten myös samaa reittiä ja odotin jo uudelleenilmaisua, kun näin Unnan heijastimet otsalampun valossa - siellä se kivellä sadeviitan alla lymyilevän löytönsä vieressä katseli löydetäänkö perille vai pitääkö vaivautua uudelleenilmaisuun. :) Aikaa meni kaikkineen kaksi minuuttia.

Maalimies oli saanut pusun ja harmitteli matkan varrelle kadottamaansa hanskaa. Päätettiin hetki etsiä sitä, kun osasi sanoa suunnilleen arvioidun katoamispaikan. Unnaan en kyllä laittanut toivoani, sillä sen esineilmaisu on viime ajat ollut varsin heikkoa johtuen siitä, etten ole ilmaisun vaihdon jälkeen treenannut lainkaan esineilmaisua. Sanoin Unnalle kuitenkin, että "katsopas jos löytäisit Lauran hanskan". Unna lähti määrätietoisesti vähän matkan päähän, mahdollisesti jälkeä ja juuri kun oltiin luopumassa toivosta hanskan suhteen, palasi se ylpeänä hanska suussaan ja tipautti sen Lauran eteen! :D Koskaan ennen ei ole noutanut maastossa mitään ilman selkää pyyntöä! Ja juu, rullallahan ne esineetkin pitäisi ilmaista, mutta tuossa tilanteessa olin tuosta kovin iloinen.

Sitten vielä palattiin takaisin siihen, missä Unna viimeksi irtosi ja maali meni uuteen piiloon. Vajaa 10 minuuttia etsintää ja taas hieno ilmaisu 50 metristä. Hyvä aloitus siis etsintätreeneille. :) Kuvassa Unna iloittelee parhaan loppupalkkansa, narupallon, kanssa.