Ilmaisutreeniä "miniraunioilla"

Eilen ilmaisutreeniä pienellä varikkoalueella, "miniraunioilla". Unnalle teemana olivat tarkennukset ja tunkeutumiset. Vauhtia oli taas reippaasti, mutta hyvin tuo teki muuten hommia, paitsi... Taas törmättiin samaan ikuisuusongelmaan joka on tullut vastaan lukemattomat kerrat ennenkin. Kun löytö on hankalakulkuisen esteen takana, tällä kertaa kiviröykkiön (1), putkisekamelskan (2) ja hakkuujätteen (3), niin Unna käy vilkaisemassa kauempaa, että juu, tuolla se on - ja tulee ilmaisemaan. Tarkoitus olisi toki käydä perillä asti varmistamassa, että varmasti tietää sijainnin, eikä oikoa mutkia suoriksi. No, meinasi kompastua omaan nokkeluuteensa, kun putkisekamelskassa tarkensi hyvin pitkän aikaa, mutta ilmaisi lopulta vahvaa hajua putken vieressä eikä tarkistanut, että onko oikea putki (oli se). En hyväksynyt ilmaisua ja kurkisti sitten putkeen ilma-aukosta, mistä näki maalin ja tämän hyväksyin. Ei kuitenkaan meinannut löytää putken päätä palkkaa saadakseen... Myös kaksi muuta löytöä sai ilmaista kahteen kertaan vetäessään mutkia suoriksi (tuli heti ilmaisemaan, kun näki kauempaa, että tuolla se on). Jatkamme näitä harjoituksia, yhä vain... Ensi kerralla taas radiopuhelimet mukana varmistamassa perillä asti käymistä.

Muutaman päivän takaisista ilmaisutreeneistä täytyy puolestaan kehaista erinomaista tarkennusta jyrkkää mäkeä sillan tukipilareiden alle - teki huolellisesti hommia ja löysi lopulta hyvin perille asti. Maastossa tarkentaakin usein paremmin aivan loppuun, mutta rakennuksilla ja raunioilla saa olla erityisen tarkkana, ettei oleta liikoja - hitsin koira kun ajattelee usein aivan itse! :D

Kuva: Jaana Oksanen