Kaikista ei tule pelastuskoiria.

Yhden aikakauden päätös. Haikea ja vaikea sellainen, mutta päätös on nyt tehty - Unnasta ei tule hälytyskoiraa. Syitä päätökseen on useita. Kaksi merkittävää syytä oli kuitenkin Unnan luonteenlaatu ja omat riittämättömät resurssini.

Teknisesti Unna olisi ollut valmis ja mietinkin pitkään, että olisin lähtenyt sen kanssa suorittamaan viranomaistarkastusta, mutta loppujen lopuksi luottoni Unnaan ei riittänyt. Koen, jotta voisimme tehdä töitä tiiminä pitäisi minun voida luottaa Unnaan täysin. Valitettavasti Unnalla yhä edelleen on jossain määrin kiinnostusta riistaan ja se yhä joskus ylireagoi impulsiivisesti sen epäilyttäväksi kokemissa tilanteissa (lähinnä äänellä, mutta silti), mikä aiheuttaa sen, etten luota siihen täysin, mikä taas heijastuu tapaani tehdä sen kanssa töitä ja häiritsee Unnan työntekoa. Koenkin, ettemme yhdessä ole tarpeeksi hyviä ja tilanne ei ole muuttunut vuosien varrella niin paljon, kuin olisin toivonut, vaikka parempaan ollaankin menty.

Toinen merkittävä syy päätökseen oli, että pelastuskoirilta vaaditaan koko ajan enemmän. Sen lisäksi, että pelastuskoirien pitää olla jatkossa entistä monipuolisempia (sekä haku- että jälkiosaaminen + tehokas työtapa), odotetaan niiltä entistä nopeampaa etenemistä valmiiksi. Valitettavasti koin, että omat ajankäytölliset resurssini eivät enää riitä tähän, eivätkä olisi riittäneet välttämättä Unnan valmiudetkaan koulutuksesta huolimatta.

Nyt hieman ihmettelen, että mitä seuraavaksi, sillä pelastuskoiratoiminta täytti viikkoni tiiviisti seitsemän vuoden ajan, osin jo ennen Unnaa. Tänä aikana koin, että teen jotain, millä on merkitystä - sain auttaa muita koirakoita eteenpäin, osallistua etsintöihin ilman omaa koiraa, kehittää yhdistystoimintaa ja kouluttaa Unnaa tavoite kirkkaana mielessä. Uskon kuitenkin, että kun jostain luopuu - tulee lopulta jotain muuta tilalle. Kaikki aikanaan. Olen iloinen siitä, mitä Unnan kanssa olemme saaneet kokea ja oppia. Hukkaan nuo vuodet eivät ole menneet. Seuraava tavoitteeni Unnalle on, että se oppisi entistä rennommaksi retkeilijäksi ja saisin sen vahtimisintoa liennytettyä edelleen.

Tähän blogiin kirjoittelen Unnan kuulumisia yhä aina silloin tällöin siitä, mitä milloinkin olemme puuhailleet. Hakua jatkamme kummankin mielenvirkistykseksi yhdistyksen toiminnan ulkopuolella sikäli mikäli löydämme treenikavereita. Viimeisen puolivirallisen treeninsä Unna teki viime perjantaina peruskokeenomaisena treeninä. Vauhtia ja intoa oli ja jemmautuneet löytyivät hetkessä. :) Isot kiitokset kaikille meidän kanssa vuosien mittaan pelastuskoirajuttuja treenanneille!