Arki-juttuja

Elo jatkuu. Unna on nautiskellut elämästä lumikinoksissa pyöriskellen ja liukastellut siihen malliin, että olen pelännyt, että nitkauttaa vielä selkänsä. Muutaman päivän se oli hoidossa vanhemmillani ja selvästi nautti olostaan kotiruokien äärellä. :D Eilen päästiin vähän etsimään akkojakin ja hauskaahan tuolla oli. Vauhtia aivan mahdottomasti, mutta kuunteli taas tosi kivasti ja tarkensi hyvin löytönsä. Mäkin uskoin vaihteeksi koiran nenää ja luotin sen ilmaisuun, vaikka ei tullutkaan ilmaisemaan sieltä, minne luulin jemmautujan menneen. Ihan oikeassahan tuo taas oli.

Temppuja ollaan tehty epäsäännöllisen säännöllisesti ja kaipaa kyllä selvästi aivotyötä, kun ei meinaa karvoissaan pysyä nyt, kun ollaan treenattu vähän vähemmän. Unnan kanssa on kyllä niin kivaa opetella uusia juttuja, kun se on tosi tarkka, että ohjeet ovat selkeitä, mutta myös oppii ihan supernopeasti! Ihan saan peiliin katsoa, jos ei opi jotain uutta temppua. :) Viimeisin , mikä treenattiin, oli kieriminen, mikä oli jostain syystä itselleni alkuun vaikea opettaa sille. Sitten kun tajusin, miten kerron, mitä halua - ei asiassa ollut enää mitään epäselvää. Seuraavana "projektina" sain eilen treenikaverilta ideantynkää, että opettaisin sille matkimista. Kuulosti sen verran kivalta projektilta, että täytyy tutustua asiaan paremmin.

Viime viikonloppuna retkeiltiin jäällä mahtavassa auringonpaisteessa. Unna sai juosta ison osan reissusta vapaana ja no, ääntä oli. Ilmeisesti jään avaruus ja täyteen ääneen kailottaminen olisi siitä loistava yhdistelmä. Välillä joutui jo vähän sanomaan, että josko hetkeksi hiljenisi... Nyt viikonloppuna taas telttaretkelle. Siitä enemmän ensi kerralla.

Suomenlinnassakin ehdittiin taas käydä muutama viikko sitten. Mukavan rennosti kulkee jo pääsääntöisesti keskustan vilskeessä. Lautta oli kyllä melko täynnä. Suomenlinnan koirapuistossa leikki hetken uuden (ison) koirakaverin kanssa, joka oli aidan takaa katseltuna Unnasta melkoisen jännä (oltiin puistossa ensin ja käydään siellä yleensä vain silloin, kun muita ei ole), mutta kun aikansa olivat tutustuneet verkon läpi alkoi Unnaakin jo leikityttämään. Viikko sitten temmelsivät taas Huima-lapinkoiran kanssa antaumuksella ja ehtipä tuo ajaa Huiman Onni-kissakaverin katollekin, kahteen otteeseen - hmph. Illat meillä menee rapsuteltaessa. Yhtenä iltana rapsutin tunnin, kun puhuin puhelimessa - Unna nautti. :)