Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä yritettiin läpäistä Pelastuskoiraliiton haun loppupimeäkoe. Kokeessa koirakolla on 45 minuuttia aikaa löytää 3 hehtaarin alueelta kolme henkilöä. Koiran pitää ilmaista henkilöt virheettä. Lisäksi kokeeseen kuuluu hallittavuus- ja luoksepäästävyysosiot. Koe oli Länsi-Uudenmaan Pelastuskoirien (LUP) järjestämä ja koepaikka sijaitsi Siuntion Suitiassa. Koealue oli hakkuuvesaikkoa, suota ja metsää.Alku meni hyvin. Unna käyttäytyi esimerkillisesti luoksepäästävyydessä ja sirutarkastuskin meni ok. Päästiin metsään viimeisenä koirakkona puoli kahden maissa ja odoteltiin pitkä tovi maastossa. Se pieni tuulenvire joka alkuillasta oli ollut hiipui koko ajan ja meidän vuoron tullessa tuuli oli aika olematon. Odotusaikana metsässä kulki useita lamppupäisiä vieraita henkilöitä, jotka voivat olla Unnasta joskus mörköjä, mutta nyt se oli varsin rento. Seuraamisosuus oli keskellä varvikkoa kohti vieraita ihmisiä, se ja kolmen minuutin maassamakuu sujuivat ongelmitta. Itse koealue oli erittäin jännittävän muotoinen, sellainen pitkulainen sydän... Tein etsintäsuunnitelman, joka sai kokeen jälkeen kiitosta.
Sitten maastoon. Alku sujui maastossakin hyvin. Unna nostaa jo muutaman minuutin jälkeen tiheässä vesaikossa hajun ja lähtee tarkentamaan, lähden tukemaan koiraa. Hetken päästä se tuleekin jo rulla suussa ja johdattaa näytölle - hyvä, hyvä. Matka jatkuu rajalinjaa ja noin kymmenen-viidentoista minuutin kohdalla Unna ottaa taas hajun ja lähtee vauhdikkaasti hajulle - lähden taas tukemaan koiraa. Unna irtoaa aika kauas ja liikkuu hyvin laajalla alueella. Sitten se katoaa jonnekin ja olen jo lähes varma ilmaisusta, mutta juokseekin hetken päästä takaisin - ilman rullaa - ja katsoo silmiin sillä tavalla, kun se katsoo ollessaan epävarma ja kaivatessaan tukea. Kysyn, mitä aikoo, jolloin hämentyneenä nuuhkii maata ja lähtee toiseen suuntaan. Myöhemmin kuulen, että oli käynyt kallion päällä 20 metrin päässä maalista, joka oli tiukasti pressuun kiedottuna kallion alla. En todellakaan tiedä mitä tuossa tapahtui - vaikuttiko kenties torstainen hälytreeni hajun jättämisineen ja Unnalla loppui usko kesken, kun kenties välillä kadotti hajun?
No, olin jo tuosta sillä hetkellä hieman hämmentynyt ja päätin palata etsintäsuunnitelmaan. Hetken päästä otan suuntaa alueen pitkittäishalkaisuun ja kompassi tuntuu pyörivän miten sattuu ja kohta päädynkin takaisin samalla reunalle mistä lähdin! Yritän ottaa uutta suuntaa, mutta haluttu suunta ja kompassi osoittavat aivan eri suuntiin. Tarkistan asteita jne., kaikki oikein, mutta kompassi ei toimi! Aikaa kuluu. Lähden suunnistamaan gepsillä (jolla en ikinä suunnista, on vaan mukana piirtämässä reittiä). Meno on muutenkin epävarmaa ja sitten tajuan, että gepsi on lopettanut reitin piirtämisen. Sisäinen kompassi on aivan sekaisin eikä enää mitään käsitystä, missä ollaan käyty. Hieno etsintäsuunnitelma on hajonnut. Liekö Unna vaistonnut hermoiluni, sillä koira on muuttunut todella vaisuksi. Syö marjoja ja saa patistaa koko ajan jatkamaan hommia. Siinä vaiheessa kun aika on loppumassa, päätän kiertää vielä suon. Ensin näen Unnasta heikon reaktion hajusta ja hetken päästä vahvan. Häntä viuhtoo ja onnellisena lähtee tarkentamaan piiloa. Sukeltaa ja kiipeilee hirmuisen kaatuneiden puiden ryteikön läpi löydölle ja ilmaisee hienosti. Aikaa on jäljellä minuutti, joten siihen on hyvä lopettaa. Yksi ukko jäi metsään ja koe hylätty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti